BioMag Exq

Ensimmäinen kurssin ekskursioista suuntautui Meilahteen yliopistollisen sairaalan tutkimusyksikköön nimeltänsä BioMag. Kyseessä ei ole täysin tuntematon paikka, sillä yksi ryhmäläistä on työskennellyt siellä pitkään ja toinen aloittaa kesällä. Tästä huolimatta BioMagin ekskursio tarjosi kaikkea kivaa. Tutustuminen alkoi luennolla jossa käytiin läpi BioMagissa tehtävää tutkimusta ja sen laitteistoa. Läpi käytiinkin paljon kolmikirjaisia lyhenteitä kuten MEG, MCG, EEG, ECG, TMS ja peräti viisikirjaiminen NIRSI. En ala näitä tässä kuitenkaan listamaisesti purkamaan, ne ovat luultavasti enemmän tai vähemmän tuttuja kullekin. BioMagissa tutkitaan sekä terveitä ihmisiä että sairaalan potilaita. Terveiltä voidaan mitata erilaisia vasteita ärsykkeisiin, sairailta voidaaa lisäksi tutkia aivotoimintaa sairauksissa (mm. Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti, epilepsia, aivoinfarktit) sekä lääkeaineiden vaikutuksia. Yksi esimerkki nykyään tehtävästä tutkimuksesta on lähes normaalien MEG-signaalien saanti syväaivostimulaatiota käyttäviltä Parkinsonin potilailta mikä on mahdollista kiitos uusien menetelmien.

Alun luennon jälkeen tutustuimme vielä paikan päällä kolmeen eri tutkimusprojektiin, jotka liittyivät 1) aivojen MEG- eli magneettikuvaukseen 2) MKG:hen ja EKG:hen eli sydämen tutkimiseen mittaamalla sekä magneetti- että sähkökenttiä ja 3) TMS:ään. Ensimmäisessä kohteessa tehtiin demona aivojen MEG-mittausta Elektan valmistamalla laitteella magneettisesti suojatussa huoneessa ja katsottiin vasteita kuuloärsykkeisiin. Toisin sanoen soitettiin ääniä testihenkilölle huoneessa ja keskiarvoistettiin lopuksi signaalit eri äänikerroista. Toisessa kohteessa kuulimme paljon teoriaa sydänkäyrän QRS -komplekseista ja rytmihäiriön tutkimisesta.

Kerron vielä vähän enemmän 3)-kohdasta eli TMS:stä. Tässä siis muuttuvilla sähkökentillä keloissa saadaan aikaan magneettikenttiä, jotka vuorostaan indusoivat sähkökenttiä aivoihin. Tämä laukaisee aktiopotentiaalit aivoissa halutussa kohteessa. Kokoonpanossa nähdään suoraan tietokoneen näytöltä mihin kohtaan aivoja dipoli syntyy eli käytännössä mitä kohtaa ärsytetään. Oikeaa kohtaa ärsyttämällä saatiin aikaan liikettä henkilön käsissä. Opimme kuitenkin, että TMS:ää voidaan käyttää laaja-alaisesti moneen eri asiaan. Esimerkiksi voimme etsiä puhe- ja muita alueita noninvasiivisesti ennen leikkausta, jolloin voimme mahdollisesti välttää leikkauksen aikana tehtävän alueiden kartoituksen. Tässä jälkimmäisessä vaihtoehdossa siis alueita etsitään elektrodeilla suoraan aivojen pinnalla potilaan ollessa hereillä ja kallon ollessa auki. Mikäli alueet saataisiin tietää etukäteen, säästäisi tämä siis paljon vaivaa leikkauksessa. Tällaiset leikkaukset ovat yleensä syöpäleikkauksia, mutta myös epilepsiapotilailta on etsitty alueita ennen leikkauksia. Kiinnostuneille oli lopuksi vielä tarjolla video TMS:stä ja puhealueiden etsimisestä nimeämiskokeessa. Tässä oikeaa aluetta ärsytettäessä henkilö ei pysty nimeämään kohdetta tai nimeää sen väärin. Tutkijoiden mukaan näistä testeistä ei jää mitään pidempilaatuisia vaikutuksia testihenkilöön.

Mitä siis jäi käteen? Paljon kiinnostavia käytännön esimerkkejä aivotutkimuksesta. Etenkin TMS:n esittely tuntui kiinnostavan porukkaa ja onhan se hieno laitteisto. Se että tällaista pystytään tekemään ja mahdollisesti hyödyntämään leikkaustilanteissakin on erittäin kiva asia. Voisi kuvitella että tätä saadaan tulevaisuudessa hiottua siihen pisteeseen, että alueiden etsimistä invasiivisesti ei tarvitsisi harrastaa läheskään niin paljon. Pelkkään tutkimukseenkin tästä on toki paljon iloa. Kaiken kaikkiaan hyvä ekskursio.