BioMag-excursio

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin excu oli mielenkiintoinen. Näitä mittausmetodien kolmikirjaimisia lyhenteitä (MEG, EEG, MKG, EKG) vilisee oppimateriaalissa kautta linjan ja mittauksen taustalla oleva teoriakin tulee monesta kohtaa tutuksi, mutta käytäntö on aina mielenkiintoista lisäinformaatiota.

Esittelyluennolla saatiin uutta tietoa ihan laitevalmistajista laitteiden spekseihin, mikä loi mukavan sillan oppikirjojen ja reaalimaailman välille tässä aiheessa. Mielenkiintoista oli kuulla, että mittauksista voi olla niinkin pieni osa kuin 20% potilasmittauksia. Ei siis sillä että olisi tieteenharjoittamista vastaan mitään, mutta jotenkin herätti pohdintaa siitä, eikö tätä tekniikkaa voida tosiaan hyödyntää hoidoissa enempää? Vastapainoksi tälle pohdinnalle oli ilahduttavaa kuulla, kuinka tämä teknologia toisaalta sitten tekee yhä enenevissä määrin ihan kallon avaamisen tarpeettomaksi. Täysin uutena asiana tuli esittely optisesta kuvantamisesta NIRSI-menetelmällä. Jopa hurjaksi kuvailtava ajatus oli esimerkki parkinsonin taudin oireiden lievittämisestä kallonsisäisillä laitteilla. Onko tämä askel kyborgeja päin? 😛

Oli hienoa päästä ihan käytännössä näkemään miten MEG-mittaus toimii; Missä sensorit sijaitsevat, millaista dataa sieltä tulee, ja miten sitä dataa käsitellään. Harmi ettei EKG-mittauksia voitu demonstroida samalla konkreettisella tasolla. Erittäin jännittävää ja uutta oli nähdä TMS-menetelmä yhdistettynä korkean resoluution EEG:hen. Mieli suorastaan pursui ajatuksia, mitä kaikkea tällä menetelmällä voitaisiinkaan kartoittaa ja tutkia ihmisen havaitsemisen mekanismeista, ja jopa abstraktimmista ajatustoiminnoista. Tulevaisuuden sovelluksia ei voinut olla miettimättä myöskään. Miten olisi TMS-kypärä, jolla ihmisiä voitaisiin ohjata nuken lailla? Noh, sci-fi sikseen, mutta hyvin inspiroiva tämä esittely oli.

Loppuun vielä pakko olla ilonpilaaja, ja huomauttaa käytännön seikoista. Luentoa häiritsivät varsin voimakkaat remontin äänet. Laboratoriokierrokselle kannattaisi ehkä harkita pienempiä ryhmiä, tai isompia tiloja, kenties pieniä taukoja väliin tai jotakin muuta helpotusta. Siinä missä ahtaus ja jatkuva seisoskelu vaikuttaa sinällään jo keskittymiskykyyn ja motivaatioon, on se aika varoittava merkki että jotkut osallistujista pyörtyvät kesken metodiesittelyn. Toivon että henkilökunta ottaa tämän huomioon seuraavalla kerralla.