Bakteerit, Mikael Skurnik

Luento alkoi mukavasti kertauksena solujen rakenteen perusteista. Bakteerien erot tumallisiin soluihin käytiin ensin läpi aika kevyesti, mieleen jäi erityisesti bakteerien jäykkä soluseinä ja flagellat, eli uintisiimat. Bakteereilla ei ole tumaa, mitokondriota eikä golgin laitetta. Bakteereilla ei ole meioosia eikä mitoosia ja solukalvolla on enemmän tehtäviä kuin tumallisella solulla. Esitumallinen ( prokaryootti) on itseasiassa väärä termi, sillä bakteerit ovat kehittyneet eukaryyttien kanssa rinnan. Mieleeni jäi kysymys, mikä on bakteerien eteenpäin ajava voima? Miksi bakteerit haluavat ihmisen sisälle loisimaan ja lisääntymään?

Arkkibakteerit ovat mielestäni mielenkiintoinen aihealue. Arkkibakteerit ovat alkukantaisia, mutta muistuttavat hieman bakteereja. Niitä löytyy esimerkiksi ääriolosuhteista, kuten erittäin lämpimästä(termofiili), suolavedestä ( halofiili) tai öljystä (halofiili). Arkkibakteerit voivat tuottaa metaania tai toteuttaa fotosynteesiä ilman klorofyllia. Luennoitsija käyttää kauttaalta vaikeita termejä, mutta avaa ne onneksi selkokieliseksi. Yksi merkittävä asia oman olemassaolon kannalta on bakteerien (sinilevä) hapentuotanto maapallon elämän alkuvaiheissa.

Gram-positiivisuus ja gram-negatiivisuus oli ilmeisesti tärkeä asia. Gram-positiivislta bakteereilta puuttuu ulkomembraani ja niillä on paksu soluseinä, vastaavasti gram-negatiivisilla on ulkomembraani ja soluseinän rakenne on erilainen. En ymmärtänyt miksi asia oli niin tärkeä. Todella monen bakteerin genomi on tiedossa ja 50-75% geenituotteiden tehtävistä on tiedossa. Missä siis viipyt tehokkaat antibiootit? Mietin myös sekventointia. Luennoitsija mainitsi, että myös bakteerien sekvesointitekniikat kehittyivät ihmisen perimää selvitettäessä. Miten nämä tekniikat soveltuvat bakteereihin kun, bakteerien RNA-polymeraasi on tyystin erilainen kuin tumallisilla?

Transkriptiossa on merkittävänä operaattorialue, jossa promoottorit ohjaavat transkriptiota. 2-komponenttinen signalointisysteemi (säätelysysteemi) sensoriproteiinin avulla havaitsee esimerkiksi suuren rautapitoisuuden solun ulkopuolelta, ja vaikuttaa transkriptioon, jotta saadaan esimerkiksi juuri näitä rautaa kerääviä proteiineja lisää.  RNA-polymeraasissa sigmatekijä tunnistaa promoottorialueen. Eri olosuhteet aktivoivat eri sigmatekijöitä, esimerkiksi ääriolosuhteet voivat laukaista sellaisen sigmatekijän, että bakteeri rupeaa itiöitymään. Sigmatekijöitä voisi kuvailla “tuotantotekijöiksi”.

Bakteerien ja tumallisten proteiinisynteesi on aika samankaltainen. Niissä on kuitenkin sen verran eroa, että antibiootteja voidaan kohdistaa tähän tapahtumaan. Tumallisten mitokondriot muistuttavat bakteereja, jolloin jotkut antibiootit saattavat vaikuttaa tuhoisasti mitokondrioihin. Toisaalta antibiootin pitäisi päästä silloin syvälle soluun. Bakteereilla on paljon tartuntareittejä  ihmiseen, kuten kontakto, aerosoli, ruoka/vesi tai hyönteiset. Näistä kaikki ovat aikalailla itsestäänselvyyksiä. Ainoa asia, mikä jäi epäselväksi luennolta oli kalvo nimeltä ‘ribosomit ja proteiinisynteesi’, asia meni täysin huti ja vaikutti heprealta.