Asumisen tarpeista sosiaaliseen kestävyyteen

Kuntien ja niiden uusien asuinalueiden kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, jota laajapohjaisella kehityskuvalla ja asukkailta ympäristöstä saatavalla palautteella voidaan edesauttaa. Asukastietous, kuten asukasryhmien ja niiden erilaisten tarpeiden tunnistaminen, luo mahdollisuuksia monipuolisen asumisen tarjontaan sekä kestäviin asuinaluerakenteisiin. Tällä hetkellä vallitseva tarjonta rajoittaa asukkaiden tekemiä asumisen valintoja. Asukkaat eivät käytännössä voi äänestää jaloillaan, vaan he joutuvat usein tyytymään ratkaisuihin, joissa on tingittävä tärkeiksi koetuista asumisen ominaisuuksista niin oman asunnon, sen lähiympäristön kuin asuinalueen osalta. Palautekanavien ja –tiedon puutteessa toteutunut käyttäytyminen eli asukkaiden tekemät valinnat tulkitaan asumisen arvostusten ja toiveiden ilmaisuksi.

Nämä ovat huomioita, jotka ovat nouseet esiin MODEL2020 -kehityshankkeen asukastietouden tutkimusosissa. Tässä asukastietouden tutkimusosiossa olen haastatellut yli kolmeakymmentä itäisen Kirkkonummen ja läntisen Espoon alueelta asuntoa etsivää tai jo sellaisen löytänyttä asukasta ja kotitaloutta. SUURKIITOS kaikille haastetelluille.Nyt haastattelut ovat syksyn osalta päättyneet ja vuorossa on aineistoanalyysit ja tutkimusraportit.  Tutkimusosio tuottaa suunitteluperiaatteita MODEL2020-hankkeen käyttöön, mutta samalla tutkimus kietoutuu osaksi omaa väitöstutkimukstani asumisen päätöksenteosta ja koetun laadun arvioinnista.

Sosiaalista kestävyyttä olen lähestynyt ensisijaisesti asukkaan ja ympäristön suhteen tarkastelun kautta. Millä edellytyksin asukkaat juurtuvat alueelleen?  Mitkä tekijät ohjaavat asukkaita ottamaan vastuuta asuinalueestaan? Asumisen tutkimusnäkökulma korostaa kodin merkitystä. Asukkaat arvostavat yksilöllistämisen mahdollisuutta, eli he haluavat muokata sekä asuntoa että sen ulkoympäristöä omaksi kodikseen. Näin myös asuinalue on keskeinen osa koettua asumisen laatua, vaikka asukkailla ei juurikaan ole mahdollisuuksia vaikuttaa asuinalueen kehittymiseen. Vaikuttaminen on rajautunut pääsääntöisesti kaavaprosessin muistutusten laatimiseen asuinalueiden käytönaikaisen kehittämisen jäädessä paitsioon. Asukastietous siirtyykin vain harvoin toteutetuista suunnitelmista maankäytön toimenpiteisiin, uusien asuinalueiden suunnitteluun ja kaavoitukseen. Toisaalta, asukastietous ei aina ole mielekkäästi kaavaprosessiin siirrettävissä, ja siksi tarvitaan myös vaihtoehtoisia ohjauskeinoja, kuten opastavaa rakennusvalvontaa ja asuinalueen tavoitteisiin sopeutettua rakennusjärjestystä. Kaiken ohjauksen suuntaviivat ja tavoitteet tulisi kuitenkin määritellä kehityskuvassa. Kunnalliset kehityskuvat ja palautekanavat ovat kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö, mikä heikentää mahdollisuuksia suunnitella ja kehittää kestävää asumista.