Asiantuntijaluento nro 5

Helsingin yliopiston fysiologian ja neurotieteiden lehtori Reijo Käkelä luennoi viidennen asiantuntijaluennon, jonka aiheena oli lipidit. Käkelä aloitti luennon kertomalla kaksi erilaista määritelmää lipideille sekä esittelemällä luennon keskeisimmät aiheet: lipidien luokittelun ja rakenteet, niiden tehtävät ja analysoinnin.

Lipidien luokittelu rasvahappoihin, glyserofosfolipideihin, sfingolipideihin ja steroleihin oli tuttua jo lukion kemian ja biologian kursseilta, mutta rakenteiden ja nimeämisperiaatteiden kertaus tuli tarpeeseen, ja asioissa päästiin myös vähän syvemmälle ja tarkempiin yksityiskohtiin kuin mitä aiemmin on opittu. Käkelä ei kuitenkaan päätynyt hämmentämään opiskelijoita liian syvällisillä esimerkeillä aiempien luennoitsijoiden tapaan, vaan piti koko luennon ajan saman tason ja ikään kuin vaikeusasteen.

Luentoa oli todella helppo ja miellyttävä seurata Käkelän selkeän, rauhallisen ja hieman humoristisen tyylin, sekä ytimekkäiden ja oleelliset asiat hyvin tiivistävien luentokalvojen ansiosta. Myös kuvat olivat hyödyllisiä, kun Käkelä kertoi lipidikalvojen muodostumisesta, yleisistä ominaisuuksista ja rakenteesta sekä lipidien siirtymisestä ja kuljettamisesta. Näissä aiheissa tuli esille paljon myös sellaisia asioita, jotka eivät olleet ennestään tuttuja tai ainakaan täysin ymmärrettyjä. Myös joitakin uusia termejä tuli vastaan.

Lipidien tehtävät etenkin lipidikaksoiskerroksen ja elimistön tärkeimmän energiavaraston muodostamisessa olivat hyvin tuttuja asioita, mutta muista lukuisista pienistä erityistehtävistä elimistössä olisin kuullut mielelläni tarkemminkin, vaikka se ei niin keskeinen asia olekaan.

Lipidien analysointia käytiin läpi vain pikaisesti luennon lopussa. Myös tämä oli kuitenkin mielenkiintoinen aihe, josta olisi mielellään kuullut lisää.

Kaiken kaikkiaan luento oli mielestäni hyvä ja selkeä. Asioita ei jäänyt epäselväksi, mutta mielenkiinto säilyi koko luennon ajan ainakin edellisiä luentoja paremmin ja pintaraapaisu lipidien analysointiin jätti myös tunteen, että aiheesta voisi olla vielä jotain mielenkiintoista opittavaa.