Asiantuntijaluento nro 2

Toisen luennon piti Tuomas Haltia, ja aiheena oli proteiinit. Hän aloitti luennon kertomalla hieman omasta tutkimuksestaan metalloproteiineista, joka vaikutti kiinnostavalta vaikkei siitä tietenkään ymmärtänyt kaikkea ilman taustatietoa. Hän laittoi myös omia julkaisujaan kiertoon luentosalissa.

Toisen luennon piti Tuomas Haltia, ja aiheena oli proteiinit. Hän aloitti luennon kertomalla hieman omasta tutkimuksestaan metalloproteiineista, joka vaikutti kiinnostavalta vaikkei siitä tietenkään ymmärtänyt kaikkea ilman taustatietoa. Hän laittoi myös omia julkaisujaan kiertoon luentosalissa.
Itse luentoaihetta Haltia alkoi kertomalla peptidisidoksista jotka yhdistävät aminohappoja. Nämähän ovat jo tuttuja lukiokemiasta sekä biologiasta mutta jotain sain myös jotain minulle uutta tietoa, esimerkiksi peptidisidoksen kaksoissidosluonteen eli tasomaisuuden tärkeys. Myös proteeinien kolmiulotteista rakennetta painostettiin nyt enemmän kuin lukiossa, luennolla käytiin läpi sekundääri-, tertiääri- sekä kvaternäärirakenteen vaikutusta proteiinin ominaisuuksiin. Minulle uutta oli muun muuassa alfa-heliksi ja beta-laskostuminen sekä aminohappojen sidoskulmien rajoitukset. Beta-heliksin yhteydessä näytettiin esimerkki “beta-tynnyristä” joka tekee reiän solukalvoon. Mielestäni tämän tyyppiset käytännön esimerkit ovat todella kiinnostavia. Haltia kertoi myös ohimennen prioneista, olisin mielelläni kuunnellut niistä lisää.
Kun puhuttiin siitä miten hydrofiliset aminohapot muodostavat proteiinin pinnan sekä hydrofobiset ytimen niin yksi oppilas esitti asian minun mielestäni todella hyvin: “Proteiini maksimoi interaktiot ympäristön kanssa”. Samalla saatiin myös linkki lukiokemiaan, puhuttiin polaarisista ja epäpolaarisista molekyyleista.
Huomasin heti alusta että luennoitsija oli itse aiheesta kiinnostunut, joka on oppilaalle todella kiitollista. Haittana oli kuitenkin se että hän helposti jäi kertoomaan asioista jotka eivät olleet luentoaiheelle olennaisia tai sitten hän ei päässyt asiaan kunnolla. Jotkut esimerkit oliva myös aivan liian syvälliset ja spesifiset, niistä ei saanut paljon ulos varsinkaan kun luennoitsija nopeasti osoittaa laserilla sinne tänne molekyylikaavalle. Yleisvaikutelmani luennosta oli kuitenkin hyvä, se oli paljon antoisampi kuin ensimmäinen luento.