Aloittaminen on aina hauskaa

Blogikirjoituksen aloittaminen on kuitenkin raakaa työtä, ainakin minulle. Ensin täytyy miettiä aihe, järjestellä ajatukset, hankkiutua rauhalliseen paikkaan ja verkkoyhteyden äärelle, hakea kupillinen kahvia, hakea toinen kupillinen kahvia, muuttaa mieltään aiheesta ja huomata, että liika kahvinjuonti ei tee hyvää keskittymiskyvylle.

Ensin mietitään siis aihetta. Mitä olen viime aikoina tehnyt työskennellessäni VIPU-tiimissä? siis sellaista mistä voisin edes kirjoittaa? Olen ollut mukana parissa ohjelmistoprojektissa, testannut järjestelmiä ja laatinut testidokumentaatiota, mitä siitäkin voisi sitten sanoa? Että tulipahan tehtyä? Ja että eihän kaikki toimi niin kuin pitäisi mutta luottavaisin mielin kuitenkin eteenpäin? Pääasia järjestelmien osalta kuitenkin on, että saadaan aikaan toimivia ja järkeviä kokonaisuuksia, joista on oikeasti hyötyä.

Olen ollut suunnittelemessa uutta opintojaksoa Aallon opettajille. Sellaista, jossa tehdään löytöretki tieto- ja viestintätekniikan ihmeelliseen maailmaan ja pohditaan, millaista lisäarvoa verkosta voisi löytää omalle työlleen opettajana. Kurssi tulee olemaan osa Aalto-yliopiston pedagogisia opintoja ja se on laajuudeltaan 5 opintopistettä. Lisätietoja kurssista löytyy esimerkiksi insidesta https://inside.aalto.fi/pages/viewpage.action?pageId=11732971. Tästä aiheestahan olenkin siis jo kirjoittanut tuonne toisaalle, joten riittää, että laitan blogiin linkin sinne.

Tässä vaiheessa huomaan, että kahvi on jo jäähtynyt kuppiin, eikä uusi kierros keittimelläkään tuo helpotusta sillä pannu on tyhjä. Eikä blogikirjoituksen aihettakaan ole vielä löytynyt. Pohditaanpa lisää. Mitä tapahtuu työpäivän aikana? mistä kahvipöydässä on keskusteltu? Mitä luin lehdestä aamulla? Koska syödään? En osaa tarttua yhteenkään aiheeseen.

Työhuone on onneksi tänään rauhallinen, kollegat ovat jalkautuneet muille kampuksille. Verkkoyhteys vaikuttaa suhteellisen vakaalta, vaikkakin ongelmia sekin usein aiheuttaa pätkimällä juuri silloin kun yritän tallentaa dokumenttia verkkolevylle tai lähettää sähköpostia. “Sinulla ei ole oikeuksia tallentaa”, “nimessä on väärä merkki”, “oletko nyt aivan varma, että haluat edes tallentaa”, “jos ottaisit ensin kahvin ja yrittäisit sitten uudelleen?”

Blogitekstin kirjoittaminen vaatii oman rauhan lisäksi myös oman aikansa. Vaikkakin blogi tarjoaa mahdollisuuden julkaista hiomatonta ja spontaania tekstiä sekä puhekielisempää jorinaa olen itse kuitenkin niin perfektionismiin taipuvainen, että mielelläni hieman siloittelen ja muokkaan tekstiäni (joskus loputtomastikin). Usein huomaan kirjoittavani epäselvästi, jätän tavuja pois sanoista ja unohtelen, mitä olinkaan kirjoittamassa. Joskus on siis hankala itsekään päästä selville omista lauseistaan, joten ihan yhteisen hyvän nimissä on järkevää käydä läpi kirjoittamaansa tekstiä, edes kerran.

Tänään minulla on ollut ideoita, omaa aikaa, rauhaa, kahvia ja tekstiäkin on  näemmä syntynyt. Ja kun nyt tarkemmin katsottuna(luettuna) tajuan, on blogitekstikin valmis. Muttei ehkä siitä aiheesta kuin alunperin kuvittelin, tai ehkä sitten juuri siitä.

Kirjoittamisiin.

— kirjoittaja toimii kehitysasiantuntijana Tutkimuksen ja opetuksen strateginen tuki-yksikön Vipu-tiimissä —