Aivojen osia ja suuntia – toisella luennolla opittua

Kurssin toinen luento käsitteli aivojen yleistä rakennetta, eri tarkastelusuuntia, eri alueiden liittymistä tiettyihin toimintoihin sekä perusteita hermosolujen rakenteesta. Uutta terminologiaa tuli eteen paljon ja siinä on sulattelemista hetkeksi aikaa. Asiaa ei myöskään helpota se, että esimerkiksi coronaalitasoa nimitetään myös frontaalitasoksi jne. (useita samaa tarkoittavia termejä; latina, englanti ja suomi tahtovat välillä sekoittua). Aivojen kolmiulotteinen hahmottaminen vaatii myös vielä harjoittelua.

Tuttuja asioita olivat solujen rakenne mikrobiologian ja fysiologian kursseilta. Solukalvojen rakennekin Na/K-pumppujen, ionikanavien ja proteiinien osalta on jo osin tuttua. Myös hermosolujen rakenne erityisesti on jo jollain tasolla tuttu niin lukiosta kuin fysiologian kurssilta. Sen sijaan hermosolujen signaalin välitys divergoiden tai konvergoiden oli uudempi asia. Sähkökemialliset yhtälöt ovat jo hyvinkin tuttuja kemian kursseilta.

Aivo-verisuonieste (Blood-Brain-barrier) on lääkekehityksen kannalta kiinnostava ominaisuus aivoissa, sillä se estää suurimman osan molekyyleistä kulkeutumisen keskushermostoon. Tämä aiheuttaa haasteita sellaisten lääkemolekyylien kehitykselle, joiden kohdereseptorit olisivat juurikin keskushermostossa. Luennolla opitun lisäksi selvisi, että aivo-verisuonieste perustuu tiiviisiin liitoksiin (tight junctions), jotka tiivistävät aivojen kapillaaristuonien endoteelisolut yhteen. Lisäksi endoteelisolujen sopivaan läpäisevyyteen vaikuttavat astrosyytit erittämällä sopivia kemikaaleja[1, 2]. 

  1. Tortora G.J., Derrickson B.H., Principles of anatomy and physiology, 12th ed., John Wiley & Sons, 2009, p. 421, 499.
  2. Opetusmoniste, s. 20