8. luento, 16.1.2013: Sokerit lääketieteessä (Risto Renkonen)

Risto Renkonen Helsingin yliopistosta luennoitsi meille 16.1. aiheesta sokerit lääketieteessä. Sokerit olivat minulle entuudestaan melko tuntemattomia. Ajatus niiden hyödyntämisestä lääketieteessä on sangen kiinnostava ja sai odottamaan luentoa innolla.

Luennolla saimme kattavan kertauksen sokerien rakenteista ja liitoksista. Kemiaa lukemattomalle aihe oli vaikea ja vaati tiukkaa keskittymistä. Ankarasta aivotyöstäkin huolimatta menivät esimerkiksi N- ja O-linkittyneisyys sekä iso kasa yksittäisten sokerien rakenteista täysin ohitse. Jotain jäi kemiallisten kaavojen sekamelskan keskeltä käteenkin: kiinnostavaa on esimerkiksi, että mistä tahansa sokerirankenteesta päästään mihin tahansa toiseen sokerirakenteeseen entsymaattisten reaktioiden avulla. Renkosen selkeä ja asiallinen luennointityyli helpotti aiheen hahmottamista: sokerit eivät liity toisiinsa “kuin norsut”, eli ensimmäinen tarttuu “seuraavan häntään kärsällään” ja näin edespäin, vaan mitkä tahansa hiilet voivat muodostaa keskenään sidoksen. Tämä mahdollistaa sokereiden loputtoman monimuotoisuuden.

Renkonen kertoi luennollaan myös sokereista biologiassa. Sokerien biopolymeeriluonne ja tehtävät ovat kiinnostavia aiheita ja huomattavasti rakenneselostusta helpompia seurata. Luennon alkupään tiedot konkretisoituivat mielessä nopeasti, kun puhuttiin sokeritutkimuksesta: sokerien lukuisia eri isomeerejä ei massaspektrometrisellä analyysilla saada eroteltua saman massan vuoksi. Kiinnostavaa oli myös kuulla esimerkiksi sokerien merkityksestä valkosolujen toimintaan. Sokerien kyky modifoida proteiineja oli minulle täysin uusi asia. Olikin mukavaa, että aihetta ehdittiin käsitellä monipuolisesti läpikäytävien asioiden runsaudesta huolimatta.

Sokerien kemialliset rakenteet ja sidokset ovat ensiluokkaisen tärkeitä niiden toiminnan ymmärtämisessä. Näin ollen monet luennolla käsitellyt asiat jäivät minulle epäselviksi. Toisaalta kiinnostava luento kannusti tutkimaan asiaa jälkikäteen omatoimisesti. Valitettavasti luentokalvot eivät tätä itseopiskelua juurikaan tue, mutta validia tietoa löytyy onneksi myös oppikirjastamme. Mieleenpainuvinta luennossa oli, kuinka Renkonen sai teorian ja käytännön kulkemaan sulavasti käsi kädessä: vaikeidenkin asioiden ymmärtämistä helpottivat kohdeyleisöä ajatellen hyvin valitut kiinnostavat esimerkit.