8.11. Mistä proteiinit muodostuvat?

Toinen asiantuntijaluentomme käsitteli proteiineja ja niiden rakennetta. Luennoitsijana toimi Helsingin yliopiston dosentti (Biotieteiden laitos) Tuomas Haltija. Luennon tavoitteena oli proteiinien koostumuksen ymmärtäminen ja samalla myös pohjustus Haltian toisen luennon aiheeseen; entsyymeihin ja niiden toimintaan.
Dosentti alusti luentoa kertomalla omasta tutkimusprojektistaan, samalla herättäen kiinnostusta kuulijoissa. Luennoitsijan oma innostus tutkimusaiheista nostatti kertaheitolla yleisönkin mielenkiintoa ja johdatti mukavasti tunnin aiheeseen. Varsinaisen tunnin aiheen käsittely aloitettiin pohjalta, lukion asioista. Vaikka tutut asiat tuntuivat jokseenkin helpoilta, vaikeutui asia pikkuhiljaa sekä näkökulma oli hieman erilainen. Proteiinien rakenteiden tarkastelu oli lukiobiologiaa syvällisempää ja pohjautui totuttua enemmän kemiaan. Proteiineja muodostavia aminohappoja tarkasteltiin rakennekaavoja myöten, tutkittiin niiden välisien peptidisidoksia, jopa sidoskulmia sekä tarkasteltiin niiden tasomaisuutta. Luentoa oli kuitenkin hyvin helppo ja mukava seurata, sillä dosentti puhui selkeästi selittäen pienimmätkin yksityiskohdat. Ymmärtämistä helpotti myös orgaanisen kemian tunnilla juuri käsitellyt aiheet – kuten kaksoissidoksen elektronijakautuma – jotka tukivat hyvin luennon aiheita.
Luennolla tuli siis kerratuksi jo lukiossa sekä lääketieteellisen valmennuskursilla käytyjä asioista. Mieleen palautuivat proteiinien rakennetasot; primääri-, sekundääri-, tertiääri- ja kvaternäärirakenteet, tasojen muodostumisen aiheuttavat voimat kuten alfakierteen sekä beetalaskoksen muodostavat vetysidokset sekundäärirakenteessa. Jokseenkin uutena asiana tulivat aminohappojen hydrofiilisten ja hydrofobisten osien järjestäytyminen proteiineissa ja niiden vaikutus proteiinin muotoon ja toimintaan sekä Ramachandran periaate, jonka mukaan vain osa aminohappojen välisistä kulmista on mahdollisia molekylaaristen kolarien takia. Aivan tunnin lopuksi kävimme pikaisesti läpi kuinka normaali prioniproteiini pystyy muuttumaan taudinaiheuttajaksi, mutta kyseinen aihe jäi vielä hämärän peittoon, sillä tunti ehti tulla päätökseensä ennen kunnollista asiaan paneutumista.
Luennosta päällimmäisenä jäi mieleen dosentin kiertoon laittama proteiininpuhdistuslaite, joka mielestäni näytti enemmän lelulta kuin tärkeältä työkalulta. Oli hauska päästä näkemään jotain konkreettista ja tuntui uskomattomalta, että niin pieni laite mahdollistaa niinkin jännittävän toimenpiteen, vaikka ennen olin kuvitellut kyseisen koneen olevan suurensuuri analysaattori, joka maksaisi maltaita. Tekniikka on uskomattoman kehittynyt.