Kenttäkurssi 2 /kesätehtävä

Olen kiertänyt Helsingin puistoja ja tehnyt havaintoja ihmisten käyttäytymisestä julkisissa tiloissa.

Auringonotto tapahtuu usein (nurmi)alueella, johon saa levitettyä pyyhkeen tai huovan. Alue on usein avoin, mutta se on suojaisassa paikassa. Sitä reunustaa usein jokin näköeste ympäröiville alueille. Usein auringonottopaikat sijoittuvat alueelle, johon ei näe autotieltä eikä sen läheisyydessä olevat puistotiet ole vilkkaita.

Piknikit tapahtuvat joko auringonoton yhteydessä aurinkoisella paikalla tai sitten suljetumalla, puolivarjoisella alueella. Etenkin vanhemmat ihmiset sekä lapsiperheet suosivat alueita, joissa pääsee myös varjoon. Nuoriso taas hakeutuu helpommin aurinkoisammalle paikalle oleskelemaan.

Aukeat nurmialueet ovat myös puistojumppien suosiossa.

Erikoisemmat ratkaisut luovat  paikalle tunnelman ja identiteetin. Nämä Arabiassa vesikehän sisällä loikoilevat leijonat koristavat muuten rakennettua ympäristöä. Ne houkuttelevat myös lapsia leikkimään.



Paikat, joista aukeaa upeat maisemat ovat suosituimpia. Puistonpenkit yhdistettynä upeaan maisemaan kutsuvat pysähtymään. Ihmiset hakeutuvat helpommin penkeille, joiden selkäpuolella on joko korkeaa kasvillisuutta tai rakennettua aluetta (kuten muuri).

Kampissa sijaitseva puisto kätkeytyy Ruoholahden suunnasta tullessa maastonmuotoilunsa ansiosta ja kätkee samalla ympärillä olevat vilkasliikenteiset kadut. Tekonurmikenttää kehystää portaikko, joka toimii katsomomaisena istuskelualueena. Portaikon tyylisiä penkkejä on sijoitettu myös jyrkempiin osuuksiin kentän ympärille. Kuvan taustalla näkyvät vanhat leikkipuistot on restauroitu ja siellä riittää käyttäjiä.

Lapsiperheiden pienimmät viihtyvät leikkipuiston porttien takana samalla kun isommat pyörivät pallon perässä tekonurmikentällä. Tänä kesänä kentällä on ollut pieniä liikuteltavia jalkapallo- ja salibandymaaleja. Jyrkkä maastonmuotoilu reunalla tuo pulkkailijat talvella puistoon. Aluetta koristaa myös upeat perennat. jotka samalla rauhoittavat läpikulkua puistossa.

Kenttäkurssin jälkeen Baana avattiin. Kaupunkilaiset ottivat sen heti hyvin käyttöönsä. Sen väritys etenkin Ruoholahden päässä houkuttelee nuoria. Sinne on rakennettu sekä oleskelu- että puuhastelutilaa. Asfalttitien keskeltä löytyy mm. koriskenttä, pingispöytiä, tekonurmialueita, sora-alueita petangin pelaamiseen.

Istuskelua kaupungilla on erilaista. Nuoriso istuu lähes missä vaan: maassa, pienemmillä tasanteilla, nurmikolla, portailla, kaiteilla… Vanhemmat istuskelijat hakeutuvat melkein aina penkeille.

Nuorison maassa istuskelu tapahtuu vain suojaisimmilla alueilla. Avoimilla alueilla hakeudutaan alueen laidoille istuskelemaan. Kampin portaat on suunniteltu niin mataliksi, että niille ei mielellään istahda. Sen sijaan korkeammat korokkeet alueella on otettu levähdys- ja odottelupaikoiksi.

Kampissa on suojaisampi alue, jossa on penkkejä. Se on suositumpi istuskelupaikka kuin avoimen alueen laaja portaikko. Lisäksi sen takana oleva vesiallass kerää istuskelijoita etenkin kuumalla säällä ympärilleen. Vaihtelevilla voimakkuuksilla pulppuavat vesipatsaat viihdyttävät myös perheen pienimpiä.

Ruttopuiston suosio perustuu luultavasti sen sijaintiin ja suojaisuuteen. Se on vihreä keidas kortteleiden keskellä vilkkaimmassa keskustassa. Sen vanhat puut kehystävät puistoa ja antavat sen käyttäjille rauhaisaa oleskelutilaa.

Nurmialueet houkuttelevat ihmisiä piknikille ja puistonpenkit kutsuvat pysähtymään istumaan. Lisäksi Kenttäkurssilla analysoidun Koffin puiston tapaan puisto on nuorison suosiossa sillä auringon laskiessa sieltä pääsee helposti suoraan Helsingin yöelämään.

Neulegraffiteja Ruttopuistossa.