29.11.2012 Veli-Pekka Lehto Yhdistelmä-DNA-tekniikan perusteet

Tämänpäiväisellä luennoilla pääsimme Helsingin yliopiston patologian laitoksen professorin Veli-Pekka Lehdon johdolla jatkamaan edelliskerran aihetta, DNA:ta, hieman syvemmälle perehtyen enemmän siihen liittyviin sovelluksiin ja tekniikoihin. Luennon alussa oli kertaus DNA:n peruspiirteistä, sen rakenteesta ja funktioista, mikä toimi oivana pohjana varsinaiseen aiheeseen, sillä tekniikoiden ymmärtäminen on mahdotonta, mikäli DNA on itsessään asiana epäselvä. Pohjustus oli kuitenkin mielestäni paikoitellen jopa liiankin perusteellinen, ottaen huomioon, että edellinenkin luento käsitteli kyseistä aihetta. Erityisesti intronit ja eksonit olivat painotettuja käsitteitä, vaikka niihin ollaan syvennytty perusteellisesti jo lukio-opinnoissakin. Toisaalta, voiko kertausta koskaan olla liikaa?
Ennen siirtymistä varsinaisiin DNA tekniikoihin, kävimme vielä lyhyehkösti läpi DNA-tekniikoiden keskeiset piirteet, kuten esimerkiksi katkaisuentsyymien käytön sekä kloonaustoimenpiteet, jotka niin ikään pohjustivat hyvin seuraavia aiheita ja edesauttoivat asian ymmärtämistä. DNA-tekniikat ovat melko vähäisessä osassa lukion oppimäärässä, joten luennon DNA-tekniikkaosuus sisälsi pitkälti uutta tietoa. PCR-menetelmään perustuva ”DNA-fingerprinting” eli mm. rikostutkinnassa käytetty sormenjäljen tunnistus oli aiheena erityisen mielenkiintoinen. TV-viihteen meille luomat mielikuvat kyseisestä periaatteesta saivat nyt hieman todenmukaisemman näkökulman ja oli kiehtovaa kuulla kuinka menetelmä oikeasti toimii. DNA-mikrosiru oli puolestaan hieno esimerkki siitä, kuinka innovatiivisia keksintöjä ihminen on pystynyt keksimään DNA-tutkimuksen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi. Luennon lopussa meitä piristivät hilpeät kuvat DNA:sta rakennetuista nanomittakaavan kuvioista ja muodoista, kuten hymynaamoista ja tähdistä, jotka olivat selvä merkki siitä, että jopa DNA-tekniikoilla on huumorintajua!