27.11 DNA

Tiistaina 27.11 luennon piti filosofian tohtori Tiina Immonen Helsingin yliopiston Biolääketieteen laitokselta. Luennon aiheena oli DNA:n rakenne, toiminta ja tutkimusmenetelmät. Tämäkin aihe oli melko tuttu jo ennestään.

Alussa kerrattiin ihan perusjuttuja: mitä on perimä ja paljonko sitä on. Luennoitsija muistutti, että myös mitokondrioilla on omaa DNA:ta. Luennolla sanottiin mukavan selkeästi se, että kromosomien ollessa X-kirjaimen muodossa ne ovat kahdentuneet. Kahdentuneet osat ovat kiinni toisissaan keskeltä, mutta eivät ole vielä jakautuneet. Luennolla käytiin läpi, mitä haploidi (23 kromosomia, sukusolut) ja diploidi (2-kertainen kromosomisto, 46 kromosomia) tarkoittavat. Tuttua oli myös se, että mahdollisia sukusolukombinaatioita ovat : XX (nainen), X (nainen), XY (mies), XXY (mies), mutta ei koskaan pelkkä Y.

Uutta minulle oli se, että DNA on niin suuri makromolekyyli, että sitä on tumassa jopa 1,8 metriä. En koskaan opi, mitä 5’ ja 3´-päät tarkoittavat ja mihin suuntaan niitä luetaan. Tämä jäi minulle edelleen epäselväksi. Opin, että DNA on kiertynyt histoniproteiinien ympärille ja että DNA on koko matkaltaan negatiivisesti varautunut, mikä vaikuttaa sidosten syntymiseen. Kiva oivallus luennolla oli se, että DNA on niin tiiviisti pakkautunut, että sitä on hieman löysytettävä, ennen kuin se on valmis kopioitavaksi.

Luennolla käytiin myös geenien ilmentymistä läpi. En tiennyt entuudestaan, että geenin määrittely on vaihdellut niin paljon, ja ettei sen merkitys vieläkään ole yksiselitteinen. Luennoitsija sanoi ihan toimivaksi määrittelyksi sen, että geeni on sellainen jakso DNA:ta, joka koodaa toiminnallisen molekyylin (entsyymi, RNA-molekyyli jne.). Uutta oli geenien ilmentyminen bakteereissa. Bakteereilla proteiinisynteesin eri vaiheet tapahtuvat samanaikaisesti, kun ihmisillä transkriptio ja translaatio tapahtuvat ajallisesti selvästi eri aikaan. Opin, että UV-säteilyn aiheuttamat mutaatiot johtuvat DNA:n vierekkäisten emästen välille muodostumista virheellisistä sidoksista.

Mielestäni erittäin jännittävää on se, että kaikissa soluissa on samat geenit, kuitenkin kussakin solussa ilmentyy vain osa genomin sisältämistä geeneistä. Mielenkiintoista on myös se, että geenien lukumäärä eri eliöiden välillä ei edes vaihtele paljon. Hieman pelottavana pidän sitä, että esimerkiksi ydinonnettomuus voi aiheuttaa mutaatioita sukusolulinjaan. Mutaatiot voivat kuitenkin ilmentyä vasta jälkeläisissä.

Luento oli erittäin mielenkiintoinen ja kattava. Luennolla katsottu video oli varsin havainnollistava. Asioiden välille sai jälleen uusia yhteyksiä, kun ne esiteltiin hieman eri järjestyksessä ja hieman eri tavalla kuin aiemmin. Tämä onkin ollut tämän kurssin mielestäni parasta antia – asiat kertaantuvat, mutta aina hieman eri kontekstissa.