24.1 Veli-Pekka Lehto, Solun jakautuminen, solusykli ja apoptoosi

Luento alkoi jo lukio biologiassa opiskeltavasta tutusta aiheesta eli solunjakautumisesta. Aihe oli pääpiirteittäin tuttu jo entuudestaan, mutta nyt paneuduttiin tarkemmin eri jakautumisen vaiheisiin. Minulle uusia asioita oli mm. että kromatidien erottaminen ja sentrosomien erilleen työntäminen tapahtuu mikrotubulusten ja moottoriproteiinien avulla: Kromatidit vedetään kohti sentrosomeja lyhentämällä mikrotubuluksia ja samalla moottoriproteiinit työntävät sentrosomeja erilleen. Lisäksi oli mielenkiintoista kuulla, että suurin osa soluorganelleista vain pirstoutuu ja jakautuvat sattumanvaraisesti emo- ja tytärsolun välille ja kasvavat sitten alkuperäiseen kokoonsa.

Solunjaukautumisen lisäksi perehdyttiin solusykliin, sekä solusyklin ”tarkastuspisteisiin”. Solu sykli koostuu neljästä vaiheesta, joissa osassa tapahtuu kromatidien ja organellien kahdentumista ja osassa solu kasvattaa massaansa jakautumista varten.

Luennon alkuosa eteni vähän jähmeästi, eikä esille tullut juurikaan mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tähän tuli onneksi muutos luennon loppupuolella, kun päästiin käsittelemään solun ”ikääntymistä” ja kuolemaa, eli telomeerejä ja apoptoosia. Telomeerit ovat kromosomien päissä olevaa täyte DNA:ta, joka lyhenee ajan mittaan solun jakautuessa ja lopulta solu ei enää kykene jakautumaan. Telomeerit saattavatkin olla yksi tekijä ihmisten vanhenemisessa. Apoptoosi eli solukuolema on tila joka on itse asiassa käynnissä kokoajan ja solu pysyy hengissä vain koska se saa ympäristöstä jatkuvia ”selviytymissignaaleja, ilman signaaleja solu kuolee itsestään. Lehto kertoi myös muutaman mielenkiintoisen esimerkin aiheesta: Sikiökehityksen aikana sydän on alun perin yksi umpinainen liha klöntti ja kammiot syntyvät sen sisään kun tietyt solut kuolevat pois.

Kokonaisuudessaan luento oli mielenkiintoinen ja tuhti paketti asiaa.