13.2. Virukset

Tänään luennolla käsiteltiin viruksia dosentti Mari Söderlund-Venermon johdolla. Virukset vaikuttivat mielestäni mielenkiintoiselta aiheelta, sillä olen aina ihmetellyt niiden yksinkertaista, mutta erittäin tehokasta toimintatapaa. Ovathan ne myös hyvin tärkeässä roolissa ihmisten tautienaiheuttajana.

Luennon aikana käytiin läpi lyhyesti virologian historiaa sekä virusten rakenne, luokittelu ja lisääntyminen. Hauskana yksityiskohtana virologian historiasta jäi mieleen tapa, jolla kiinalaiset ”rokottivat” itseään isorokkoa vastaan ennen varsinaisen rokotuksen keksimistä. Kyseisessä metodissa neulassa kiinni oleva lanka vedettiin jo taudin saaneen henkilön paiseen läpi ja tämän jälkeen terveen henkilön ihon lävitse. Tapa kuulostaa aika riskialttiilta enkä itse haluaisi moista kokeilla, mutta ilmeisesti riittävän moni neulanpiston saanut selvisi ja hoito koettiin kannattavaksi antaa.

Söderlund-Venermon esittäessä kauhistuttavan korkeita arvioita virusten määrästä ympäristössämme, alkoi väkisinkin heikottaa. Onneksi luennoitsija kuitenkin kiirehti kertomaan, että vain murto-osa näistä viruksista on ihmisen viruksia. Luennon edetessä kävi selväksi, että virukset ovat loistavia työssään; ne tarttuvat herkästi, lisääntyvät tehokkaasti ja kehittävät mutaatioiden kautta jatkuvasti uusia ominaisuuksia. Luennon jälkeen jäin pohtimaan tätä tehokkuutta ja erityisesti sitä millainen kilpajuoksu oman elimistömme puolustusmekanismeilla ja viruksilla on luultavasti jatkuvasti käynnissä.

Monet luennon asioista oli käyty kertaalleen jo läpi lukion biologiassa. Söderlund-Venermo osasi kuitenkin rakentaa hyvän kertauksen lukion asioista ja sisällyttää siihen jonkin verran myös aivan uusia asioita. Itse en esimekiksi ollut kuullut että viruksillakin on viruksia. Kokonaisuutena luento oli tiivis ja mielenkiintoinen paketti.