Ihmisten käyttäytyminen

Koska tämän blogisivuston muisti loppui kesken, tämä päivitys jää kuvattomaksi.

Keskustelimme joskus viime vuonna maisuluokassa Kampin keltaisesta ‘juustosta’. Muistelen, että tarina meni niin, että sen ympärille oltiin rakennettu kaiteet, jottei nuoret kiipeilisi siinä. Sen jälkeen nuoret alkoivat istua kaiteella ja asialle tehtiin jotain joka hätisti nuoret. Tämän jälkeen Kampissa alettiin soittaa klassista musiikkia klo 20 jälkeen, jotta nuoriso ei kokoontuisi sinne.

Kun suunnitellaan tilaa, ihmiset saattavat ottaa sen käyttöönsä eritavoin kuin on ajateltu. Innoistuin tutkimaan sitä miten ihmiset ovat ottaneet julkisia tiloja omaan käyttöönsä. Yritin löytää kaupungilta esimerkkejä tilan käyttöönotoista, joihin suunnittelija ei itse välttämättä ole valinnoillaan pyrkinyt, mutta jotka kaupunkilaiset ovat ottaneet itselleen.

Kävin Arabianrannassa. Alueen ranta on maisemoitu avaraksi tilaksi, jossa niitty, nurmikko, meri ja polut ovat vuoropuhelussa keskenään. Alueelle on myös istutettu nuoria erilaisia koivuja ryhmittäin. Vaikka polkujen ja teiden varsilla oli paljon penkkejä etenkin merelle päin, joku oli tuonut rantakiville omat (vanhat) ulkokalusteet. Sininen ja punainen tuoli oltiin asetettu valkoisen pöydän ääreen, jonka keskellä olevassa maljakossa oli niityltä poimittuja kukkia. Pöytä näytti kutsuvalta. Jos olisin tullut paikalle piknik-ajatuksissa, olisin aivan varmasti valinnut juuri sen kohdan.

Keskustan Kiasman alueella on paljon kivetyksiä, jotka on korotettu istumakorkeudelle. Alue on ollut jo pitkään skeittaajien suosima. En usko, että paikan suunnittelija olisi uskonut niin käyvän. On jopa omituista kulkea Kiasman ohi näkemättä yhtään skeittaajaa. Skeittajat ovat levinneet myös kansalaistorille päin.

Hietaniemen rantaan kuljettaessa ohittaa Simonkentän, jonka vieressä on iso kallioalue, jonka rinne on talvisin suosittu pulkkailupaikka. Sen päällä olevalla alueella on suhteellisen piilossa ympäröiviltä alueilta. Joku oli kesällä tuonut riippukeinunsa sinne. Se ilahdutti siellä niitä, jotka kiipesivät mäen päälle.

Myös erilaiset kulttuuritapahtumat kuten Ravintola- ja Siivouspäivät ovat luoneet erilaisille alueille uusia käyttötarkoituksia. Ravintolapäivänä Vallilassa oli Pohjoismaiden suurimmalla sisäpihalla kirpputori. Ihmisiä oli sadesäästä huolimatta enemmän kuin suositulla Vallilan kirpputorilla. Ihmiset kiersivät pihaa ja osa asettui sisäpihan nurmikolle nauttimaan pystytettyjen ravintoloiden antimista. Tämmöiset kulttuuritapahtumat tuovat kaupungin kaduille positiivista tunnelmaa ja vaihtelua. Ne elävöittävät kaupunkia ja saavat kaupungilaiset käyttämään kaupunkinsa tiloja ihan uudella tavalla.

Erään Vallilalaisen keltaisen talon edessä on pieni viheralue, jota ympäröi matala aita. Joku oli kesällä nostanut sinne kaksi vanhaa sohvaa, keltaisen ja ruskean. Keltaisella istui kaksi mummoa juomassa päiväkahveja. Seinustalle paistoi aamupäivän aurinko.Joku oli päättänyt ottaa tilan itselleen ja sitä hyödynsi muutkin alueella. Sohvat olivat siellä usean viikon, mutta kuukauden päästä kun kuljin talon ohi, ne oltiin viety pois.

Olen löytänyt myös hirveästi esimerkkejä, joissa ihmiset ovat tehneet itselleen reittejä ja polkuja joita suunnittelijat eivät varmastikaan sunnitelmissaan ole ajatelleet. Mutta ihminenhän valitsee reittinsä sen perusteella mikä on mielenkiintoisempi, eikä lainkaan vältämättä sitä kumpi on lyhyempi.

Kalasatama on myös yksi esimerkki. Se on toistaiseksi ‘suunnittelematon’ alue, jonka kaupunkilaiset ovat ottaneet omaan käyttöönsä. Myös kulttuuritapahtumilla on vaikutusta alueen käyttäjämäärään.

Oletteko tehneet havaintoja tämmöisestä aiheesta? Mitkä käyttöönotot ovat herättäneet teissä eniten kiinnostusta? Mitkä ova olleet omituisimpia?