11. luento, 13.4.

Luento oli aika paljon Hertzin dipolin säteilemän kentän tulkintaa. Ja ihan hyödyllistä se, sillä kaikkien antennien säteily koostuu kaukokentässä samoista osista kuin mitkä löytyvät Hertzin dipolista: palloaaltotermi (kentän vakiovaihepinta pallonpinta, ja amplitudi pienenee käänteisesti etäisyyteen), suuntakuvio (joka siis Hertzin dipolilla oli hyvin yksinkertainen, sin-theta, eli pyörähdyssymmetrinen donitsikuvio, mutta vaikkapa isolla radioteleskoopilla paljon suuntaavampi), polarisaatio eli sähkökentän yksikkövektori (taas dipolilla yksinkertainen lineaarlinen polarisaatio), ja sitten amplitudikerroin.

Antennin parametreja katsottiin valmistajan datalehdestä, ja niitähän riitti. Hiukan tarkemmin tutkittiin suuntaavuutta, vahvistusta ja säteilyresistanssia. Tärkeä huomio oli antennin resiprookkisuus, eli että se säteilyssä ja vastaanotossa toimii samalla tavalla.

Sitten vielä antenniryhmistä; tarkasteltiin kahden samanlaisen antennin synkronissa säteilemää kenttää. Huomattiin, että antenniryhmän säteilykenttä on kahden tekijän tulo: elementin säteilykenttä kertaa skalaarinen ryhmäkerroin. Siis vaikka olisi käytössä yksinkertaisia antenneja, voidaan niitä ryhmittämällä ja niiden signaaleja vaiheistetusti käsittelemällä saada aikaan kapeitakin keiloja ja vieläpä sähköisesti kääntyviä suuntakuvioita.