100000 dollarin palkkio ettei teini astu yliopistoon

PayPalin perustuja Peter Thiel tarjoaa 100 000 dollarin Thiel Fellowship apurahan 24 opiskelijalle, jotka lupaavat, etteivät osallistu kahteen vuoteen lainkaan opetukseen collegessaan vaan työstävät bisnesideaa Piilaaksossa, kts. http://chronicle.com/article/Thiel-Fellowship-Pays-24/127622/

Tänä aamuna kilta tarjosi “osastokahvit” (loistava nimi, joku sentään säilyy organisaatiomyllerryksissä!). Yhtenä keskusteluteemana oli opiskelijoiden sitouttaminen opiskeluun ja osa-aikaiset työt alan parissa. Opintojen edistyminen tavoitteellisessa ajassa on yksi Aallon perusteemoista. Yksi selkeimpiä työllistymisvaltteja alallamme on (pitkä) työkokemus ja sitä kautta saadut valmiudet uusiin haasteisiin. Onko meidän mahdollista kilpailla tätä kehitystä vastaan? Voimmeko kenties jotenkin viisaalla tavalla yhdistää suunnitelmallisen opiskelun ja työnteon? Miten rakentaa mielekästä opetusta ja opiskelua, joka tukee yksilön kehitystä asiantuntijuuteen?

Kevään kandidaattiseminaarin aloitti 60 opiskeiljaa, joista 42 sai työnsä lukukaudessa valmiiksi. Vaikka keskeytysprosentiksi tuli 30 %, moni keskeyttäneistä suoritti vaadittavia osasuorituksia ja aloitti työnsä niin, että saavat sen tulevana lukukautena osasuoritusten voimassaoloaikana valmiiksi. Mukana on varsin monta “wanhaa” opiskelijaa, jotka eivät ehtineet valmistua DI:ksi ennen 2010 ja joutuvat nyt ensin suorittamaan kandidaatintutkinnon töineen. Suoritustilaston analyysissä ikävämpi puoli oli se, että vain noin 1-6 opiskelijaa (?) sai työnsä (ja kenties kandidaatintutkintonsa) valmiiksi tavoitteellisessa kolmessa vuodessa.

Kun näitä yksittäisiä havaintoja peilaa Aallon strategiaan ja Opetusministeriön vaatimuksiin, tilanne vaikuttaa vaikealta kuin maalle hallituksen kasaaminen. Hyvä että on haasteita!