Oppimispäiväkirja – luento 2

Osa luennon aiheista oli jokseenkin ennestään tuttuja kaikille ryhmämme jäsenille, koska kaikki ovat aikoinaan lukeneet lukion biologian kursseja pidemmälle. Eli perustiedot autonomisesta, sympaattisesta, parasympaattisesta ja somaattisesta hermostosta olivat lähinnä hyvää kertausta. Samoin hermosolun ja proteiinien rakenne, sekä synapsin toiminta. Kaikki ryhmämme jäsenet kuitenkin yllättyivät huimasta määrästä uusia latinankielisiä termejä ja tapoja, joilla aivot voidaan jaotella osiin. Erityisen hyödyllisiksi arvelemme tulevan tilan ja suunnan suhteen tehtävät jaottelut, kuten ventraalinen ja dorsaalinen, superiorinen ja inferiorinen, kaudaalinen ja postraalinen yms… Lisäksi erinäisten aivolohkojen, erityisten uurteiden sekä toiminnalisten osien tunteminen nimeltä on varmasti hyödyllistä lääkärien ja muiden alan ammattilaisten kanssa kanssakäydessä. Englanninkieliset nimet asioille kuten fissure ja sulcus tulevat varmasti käytännöllisiksi jossain vaiheessa.

Selväksi on kuitenkin jo viimeistään tässä vaiheessa käynyt ellei jo lukiossa, että aivoja on järkevää jaotella toiminnallisten alueiden mukaan. Otsalohko, ohimolohko, pikkuaivot, väliaivot yms. hoitavat kaikki hieman erilaisia tehtäviä. Tämä korreloi myös niiden sisältämien solutyyppien hienovaraisessa vaihtelussa. Muista tärkeistä osista mieleen on jäänyt talamus eli aivokurkiainen, sekä kemiallista ja hormonaalista toimintaa säätelevät hypotalamus ja aivolisäke.

Biologisten käsitteiden fysikaalinen kävsittely, kuten kaavat solun pintajännitteelle sekä kuvaajat K+ – Na+ -tasapainolle toivat hyvää tarkennusta vanhoihin opittuihin asioihin, ja saavat kurssin tuntumaan sopivalta insinööritieteisiin.