1. luento, 20.1.

Kurssi saatiin mainiosti alkamaan tänään. Käytännön järjestelyt muuten samanlaiset kuin syksyn staattisessa, mutta uutta on siis tämä kenttäteoriablogi. Yritän kirjoittaa tänne mietteeni aina kunkin luennon jälkeen. Olette tervetulleita kommentoimaan.

YKSI ASIA: muistakaa käydä ilmoittautumassa kurssille Oodiin.

Niin, ja tietysti toinen uusi asia: kotitehtävistä puolet ovat verkon kautta suoritettavia “stack”-tehtäviä – ja toinen puoli, ne toiset kolme kappaletta samantyyppisiä laajoja laskutehtäviä kuin staattisessa. Kun kysyin luennolla asiasta, oli stack tuttu melkein kaikille, joskin joku kertoi minulle hankaluuksistaan sen suhteen, että stack ei tuntunut ymmärtävän sitä mitä sille vastasi. Ymmärtääkseni tämänhetkinen järjestelmä on “stack2”, jossa on kyseistä toimintoa parannettu, eli stack varmistaa sen, että on tulkinnut vastauksen sillä tavalla kuin oli tarkoitettu.

Päästiin myös ihan asiaan, eli teemana oli Faradayn laki. Siis sähköinen voima voi syntyä magneetista, mutta vain jos magneettisuus muuttuu ajan suhteen. Siis sähköä saadaan virtaamaan silmukassa jos silmukan läpi kulkeva magneettivuo muuttuu, ja sitä enemmän mitä nopeammin. Tämä havainnollistettiin kelalla, jonka päihin oli kytketty punainen ja vihreä ledi. Ja kun kestomagneetti nykäistiin sen sisältä pois, ledi välähti. Eikö ollutkin yllättävän hankalaa pohtia, minkävärinen ledi välähtää missäkin tilanteessa – eli siis mihin suuntaan sähköinen voima indusoituu.

Lenzin laki kertoo indusoituneen virran suunnan: se on sellainen, että se pyrkii vastustamaan alkuperäisen magneettikentän muutosta. Esimerkiksi jos silmukkaa kohti tuodaan magneetti, indusoituvan virran magneettikenttä painaa sitä vastaan, ja joudutaan tekemään työtä.