Viikko 40

Suunnittelu — viikon agenda

Tällä viikolla tavoitteenamme oli karsia keskimistämme ongelmista ja ideoista se, jota lähtisimme tutkimaan tarkemmin ja toteuttamaan. Maanantaiksi valmistelimme esityksen, jonka avulla selvensimme itsellemme ongelmaa, jotta olisimme ryhmän kesken samoilla linjoilla. Kurssin puolesta tehtävälistalla oli tilaisuusturnaus sekä projektisuunnitelman laatiminen. Projektisuunnitelman avulla halusimme myös saada selvyyttä aikataulutukseen, kirjoittaa työnjaon ylös sekä suunnitella tarkemmin käytännön toteutuksen laajuutta. Viikon tavoitteiden tueksi oli agendalla myös tapaaminen tehtävänannon vastuuhenkilön kanssa sekä kaksi tapaamista ryhmän kesken.


Toteutus — viikon tehtävät

Viikon toteutuksen taustatiedoksi haastattelumme tarkemmin tehtävänannon vastuuhenkilöä sekä yhtä lääkäriä. Näin ollen koimme ymmärtävämme tehtävänannon kannalta kriittiset asiat sekä saimme selvyyden siitä, että voimme toteuttaa tehtävänannon puitteissa oikeastaan mitä vain mielenkiintomme mukaan, kunhan se ratkaisisi oikean ongelman. Kirkastaaksemme edellisen viikon ideoita, suunnittelimme kukin jostain ideasta miniselvityksen kevyen tiedonhaun muodossa. Näin ollen olimme valmistautuneita perustelemaan eri ideoita sekä arvioimaan kriittisesti niiden mahdollisuuksia.

Suoritimme tilaisuusturnauksen edellisen viikon ideoiden pohjalta. Tilaisuusturnaus toimi hyvänä keskustelunaloittajana, vaikka aluksi tuntui, että kaikki ideamme, myös mukaan tullut ajatus siitä, että keskittyisimme yhteen pitkäaikaissairauteen, eivät suoranaisesti kilpaile keskenään. Kun aloimme tarkastelemaan eri ideoita kriittisemmin, huomasimme, että epävarmuustekijät on kaikkien kohdalla suuret. Toistuvia kysymyksiä alkoi ilmaantumaan. Kuka on valmis maksamaan palvelusta? Haluaako ihmiset oikeasti nähdä vaivaa saadakseen palvelun käyttöönsä? Viitsivätkö lääkärit opetella tai käyttää palvelua? Onko heillä yleensäkään aikaa käyttää sitä? Onko markkinoilla jo olemassa parempia ratkaisuja? Kukaan ei osannut vastata näihin vakuuttavasti. Silloin tuli puheeksi toinen päivän uusista ideoista: mitä jos emme tekisikään varsinaista ratkaisua, vaan keskittyisimme selvittämään kommunikaation ongelmakohtia ja mahdollisia ratkaisuja. Tällöin voisimme myös käyttää tehokkaammin aikaa ymmärtääksemme eri epävarmuustekijöitä.

Tilaisuusturnauksen toiselle kierrokselle selvisi alkuperäisestä applikaatioideasta kokonaisvaltainen potilasprofiili sekä hoito-ohjepankki. Näitä kahta olimme jo ehtineet punnita toisiaan vasten, ja nyt aloimme todella harkitsemaan, että josko lähestyisimme ongelmaa sittenkin vain selvityksellä. Selvitys kuitenkin vaikutti turhankin turvalliselta ratkaisulta, eikä sen bisnesarvo ollut ilmeinen. Totesimme myös, että applikaation, eli jonkinlaisen ratkaisun, tekeminen antaisi meille eri tavalla mahdollisuuksia ymmärtää ongelmaa ja siihen liittyviä piirteitä. Annoimme siis applikaatioidealle toisen mahdollisuuden. Aiempi varautuneisuus alkuperäisten ideoiden suhteen ei kuitenkaan kadonnut mihinkään: jotain olisi keksittävä.

Sitten saimme päivän kolmannen idean, jota olimme itseasiassa sivunneetkin jo aikaisemmin. Mitä jos keskittyisimme parantamaan kommunikaatiota ikäihmisten hoidossa? Näin siirtyisimme nopeilta, kiireisiltä lääkäriajoilta hoitokotien verkkaiseen arkeen. Epämääräisestä yleisestä ongelmasta, tunnettuun, kasvavan väestönosan ongelmaan. Sen sijaan, että ihmettelisimme mihin henkilö, joka käy mahdollisesti vain kerran viidessä vuodessa lääkärissä tarvitsisi tiedonkulkuun apuja, ihmettelemme miten jatkuvassa hoidossa olevien henkilöiden tiedot välittyy omaisille. Meidän käsityksemme mukaan tiedonvälityksessä hoitokodeista omaisille on paljon parannettavaa. Nyt pystyimme vastaamaan ongelmallisiin kysymyksiin paremmin. Omaiset (tai ainakin osa heistä) olisivat meidän käsityksemme mukaan valmiita maksamaan paremmasta tiedonkulusta. Hoitokotien hoitajilla olisi varmasti paremmin aikaa tiedonvälitykseen verrattuna kiireisiin vastaanottolääkäreihin. Nopealla googlauksella emme löytäneet vastaavaa palvelua markkinoilta, joskin emme muutenkaan pidä markkinoilla olevia potentiaalisia kilpailijoita suurimpana ongelmana. Venähtäneen keskustelun päätteeksi tämä vaikutti erittäin lupaavalta ongelmalta ratkaistavaksi ja ajatuksena on nyt toteuttaa projekti jonkinlaisena applikaationa/sovelluksena, joka mahdollistaa sujuvan tiedonkulun hoitokodin ja ikäihmisen omaisten välillä.

Alla vielä havainnollistava kuva tilausturnauksen etenemisestä.

tilaisuusturnaus_v3


Tulokset  —  viikon edistysaskeleet ja takapakit

Näin ollen saimme viikon aikana siis konkretisoitua ideamme: “Parannamme ikääntyneiden hoivaan liittyvää omaisten ja hoitoyksikön välistä tiedonkulkua ja näin ollen myös hoidon jatkuvuutta vaihtuvissa tilanteissa.” Keskitymme käytännössä siis ratkaisemaan, miten ikääntynyttä koskevaa terveysinformaatiota voitaisiin tuottaa ymmärrettävässä muodossa siten, että hoivapalvelun hoitaja saa mahdollisimman tehokkaasti relevantit tiedot hoitoa varten. Lisäksi omaisille pitäisi välittää tieto potilaan terveydentilasta ja -voinnista, jolloin omaiset eivät jää epävarmoina ihmettelemään ikääntyneen tilannetta.

Ryhmämme päätyi lopulta seuraavaan ratkaisuun: Aiomme rakentaa erään potilasprofiili-sovelluksen, jolla voidaan seurata koko ikääntyneen hoitohistoriaa reaaliaikaisesti. Potilaan lisäksi myös omaiset ja hoitajat voivat käyttää kyseistä sovellusta. Näin saadaan kaikki kolme osapuolta yhteen pakettiin.

Yksi haasteista on välittää riittävä tieto hoiva-asunnoissa olevien ikääntyneiden omaisille sukulaisten terveydentilasta sekä sen kehityksestä – omaiset eivät välttämättä ehdi vierailla fyysisesti ikääntyneen luona. Lisäksi hoivapalvelujen tarve kasvaa väkisin väestön ikääntyessä. Yhä useampi vanhus asuu hoivakodissa kodin sijaan, ja omaisilla ei ole välttämättä tietoa potilaan voinnista. He ovat kuitenkin kiinnostuneita näistä tiedoista, ja osa omaisista haluaa vaikuttaa hoitoon, kuten hoitotahdon kirjaamiseen tai muihin käytännön asioihin.

Tämän ratkaisun toteuttamiseksi laadimme projektisuunnitelman, johon kirjasimme tavoitteet, toteutustavat sekä aikataulusuunnitelman (kuva alla). Listasimme projektisuunnitelmaan myös asiakkaamme eli yksityiset palveluntuottajat, joita voimme auttaa luomaa lisäarvoa heidän omille asiakkailleen eli meidän ratkaisumme loppukäyttäjille.

Takapakkina edelliseen viikkoon voidaan ehkä pitää sitä, ettei viime viikolla keksityistä ideoista lopulta löytynytkään mielestämme toteuttamiskelpoista ratkaisua. Toisaalta tuo vaihe oli osaltaan merkityksellinen kontekstin ymmärtämisen sekä peruskonseptin suunnittelun kannalta —  työ ei siis mennyt hukkaan vaan sen tulokset siirrettiin vain hedelmällisempään ympäristöön.

Gantt-chart


Reflektio ja seuraavat askeleet — mitä opittiin ja mitä seuraavaksi?

Viikko opetti meille kaikille varmasti paljon. Suurimpana opetuksena oli järjestelmällisyyden merkitys: aluksi ajatuksemme ja keskustelumme poukkoili hieman päämäärättömästi, mutta tilaisuusturnauksen avulla saimme priorisoitua ideoita ja ratkaisumahdollisuuksia sekä käytyä niiden mahdollisuuksia läpi järjestelmällisesti. Toisaalta ymmärsimme jälkikäteen myös tuon poukkoilevan vaiheen merkityksen luovuuden mahdollistajana. Toinen asia, mikä meille selvästi tuotti haastetta, oli epävarmuuden sietäminen. Toki pientä selvitystyötä tehtiin kaikista ideoista, mutta syvempää analyysia ja toteutukseen liittyviä ratkaisuja joudutaan kehittämään prosessin kuluessa. Varsin merkittävässä roolissa viikon onnistumisessa oli se, että uskalsimme vielä tässä vaiheessa muuttaa suuntaa ja olla kriittisiä edellisen viikon tuloksia kohtaan. Viikon kohokohtia olivat upeat keskustelut ryhmän kesken: saimme säilytettyä erittäin hyvän ja avoimen ilmapiirin, jossa jokaisen mielipiteitä kuunneltiin ja jokainen pääsi käyttämään oman erikoisalueensa tietoja ja taitoja kuitenkin siten, että asiaan kuuluva kriittisyys ja ajatusten haastaminen säilyi. Syvällinen selvitystyö ja järjestelmällinen ideoiden pohdinta toi tulosta: olemme nyt löytäneet itsevarmuuden omaa ideamme ja sen ratkaisun onnistumista kohtaan, koska pohjatyö on tehty hyvin.

Vaikka olemme todella tyytyväisiä ryhmämme haasteeseen, on todellinen työ vasta alkamassa: ymmärsimme nyt todella, kuinka paljon meillä on avoimia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Jotta voimme ruveta suunnittelemaan ratkaisumme käytännön toteutusta tarkemmin, on meidän saatava parempi käsitys potentiaalisista asiakkaista (palveluntuottajat) sekä käyttäjistä (omaiset ja ikääntyneet) sekä heidän tarpeistaan. Tätä varten jaoimme kullekin vastuualueen haastatteluista ja loimme rungon kevyelle käyttäjätutkimushaastattelulle. Jotta voimme jatkossa myös testata ratkaisumme piirteitä asiakkaan ja käyttäjän näkökulmasta, aloimme suunnitella siitä rautalankamallia.

Posted by TP

This entry was posted in Main Branch. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *