{"id":123,"date":"2026-06-15T19:03:14","date_gmt":"2026-06-15T19:03:14","guid":{"rendered":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/?p=123"},"modified":"2026-06-15T19:53:33","modified_gmt":"2026-06-15T19:53:33","slug":"park-dipoli","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/2026\/06\/15\/park-dipoli\/","title":{"rendered":"Park (Dipoli)"},"content":{"rendered":"\n

Eli Dipolin suunnitelmaideasta joka ei edennyt valmiiksi asti, ohjauksen merkityksest\u00e4 osana ty\u00f6skentely\u00e4 ja prosessistani pys\u00e4k\u00f6intipaikkojen maisemoinnin suhteen laajemmin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Dipolin pys\u00e4k\u00f6intikent\u00e4n ideaa kehitin Otarannan j\u00e4lkeen pisimm\u00e4lle. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen pois suunnitteluty\u00f6st\u00e4, koska halusin keskitty\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n yhden pidemm\u00e4lle viedyn puistosuunnitelman, joka toimisi maisema-arkkitehtuurin koealueena jatkuvassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Park (Dipoli) olisi ollut enemm\u00e4nkin one hit wonder \u2013 periaatteiltaan kiinnostava, ja alueen kehittymist\u00e4 olisi voinut seurata, mutta uusia kokeiluja se ei olisi sallinut samalla tavalla kuin Otarannan puisto. Kerron nyt t\u00e4ss\u00e4 postauksessa lyhyesti ideasta ja prosessin kulusta.<\/p>\n\n\n\n

Ajatuksena oli, ett\u00e4 Dipolin edustalle luodaan Pietil\u00f6iden visioima mets\u00e4 parkkipaikkojen lomaan. Ajatus l\u00e4hti Reima Pietil\u00e4n lausahduksesta \u201cDipoli kaipaisi ymp\u00e4rilleen korpea.\u201d<\/em>, jonka l\u00f6ysin Jason Nuotion diplomity\u00f6st\u00e4 Uusi Otaranta \u2013 Otaniemen merellinen virkistys- ja asuinalue (2020). Nuotio viittasi Kristo Vesikansan rakennushistoriaselvitykseen Dipolista (2015), jota en yrityksist\u00e4 huolimatta saanut k\u00e4siini. Reima Pietil\u00e4 oli saman l\u00e4hteen mukaan my\u00f6s todennut, ett\u00e4 Dipoli \u201con suunniteltu odottamaan, — ett\u00e4 korpi, suomalainen puutarha, palaa hiljalleen takaisin.\u201d<\/em> (Nuotio 2020 \/ Vesikansa 2015). Ajattelin ett\u00e4 suunnitelma voisi auttaa suomalaista puutarhaa palaamaan alkuper\u00e4isille sijoilleen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

L\u00e4ht\u00f6tilanne: Dipoli ja sen edustan pys\u00e4k\u00f6intikentt\u00e4 maaliskuussa 2026<\/p>\n\n\n\n

Ideaksi muodostui Dipolia edustavan pys\u00e4k\u00f6intikent\u00e4n maisemointi niin, ett\u00e4 kauempaa katsoen n\u00e4ytt\u00e4isi kuin rakennus tosiaan olisi mets\u00e4n keskell\u00e4. L\u00e4hemm\u00e4ksi tultaessa katsojalle valkenisi, ett\u00e4 mets\u00e4n keskell\u00e4 on parkissa autoja. T\u00e4h\u00e4n inspiraationa toimivat my\u00f6s 1950-60-luvun Havekunst-lehdet (esimerkki alla), jotka Jyrki vinkkasi minulle l\u00e4hteeksi ja inspiraatioksi v\u00e4likritiikin j\u00e4lkeen, sek\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 tekem\u00e4ni Berliinin matka. Viikon aikana k\u00e4vin taidemuseoissa, n\u00e4yttelyiss\u00e4, elokuvissa ja sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4, mutta etenkin vaelsin ymp\u00e4ri entisen kotikaupunkini juuri kukkaan puhjenneita katuja tutkiskellen maisematiloja ja etenkin erilaisia vihre\u00e4mpi\u00e4 pys\u00e4k\u00f6intiratkaisuja tiiviiss\u00e4 kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4.Erityisen kiinnostava kohde Berliiniss\u00e4 Dipolin suhteen oli Martin Gropius Bau -taidemuseon pys\u00e4k\u00f6intialue, jossa puut kasvoivat keskell\u00e4 autoille varattua tilaa ja pensasaidat rajasivat alueen noppakivettyj\u00e4 osia j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti (ks. kuva alempana). Jonkinlainen uuden ajan muotopuutarha t\u00e4m\u00e4kin. Dipolin korpi, tai ehk\u00e4 pikemminkin m\u00e4nnikk\u00f6 saisi suunnitelmissani kasvaa vapaammassa muodostelmassa kuin n\u00e4m\u00e4 alla olevat esimerkit, mutta inspiroituen niist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

Havekunst (1960). Dansk havearkitektforening.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Martin Gropius Baun pys\u00e4k\u00f6intialue Berliiniss\u00e4 huhtikuussa 2026<\/p>\n\n\n\n


DIPOLIN MUODONMUUTOS<\/strong>

Ohjauksissa Juhan ja Pirjon kanssa keskustelimme useamman kerran siit\u00e4, miten nykyisen asfalttip\u00e4\u00e4llysteisen pys\u00e4k\u00f6intikent\u00e4n voisi muuttaa maaper\u00e4n ja kasvillisuuden osalta uudenlaiseksi. Ehdotin ett\u00e4 osa kentt\u00e4\u00e4 muutettaisiin kasvualustaksi ja my\u00f6s pys\u00e4k\u00f6intiin k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 alue l\u00e4p\u00e4isev\u00e4ksi, mutta Pirjo ehdotti ett\u00e4 koko kentt\u00e4 kaivettaisiin auki. Asfaltti, kantavat rakenteet ja niiden alla oleva maa tarpeen mukaan (sen pilaantuneisuudesta riippuen) kaivettaisiin pois ja korvattaisiin mets\u00e4npohjalla esimerkiksi Betonimiehen uudisrakentamisen<\/a> alta, tai joltain muulta Otaniemen lukuisista ty\u00f6maista. Toivottavasti lainaan Pirjoa suunnilleen oikein kun kirjoitan, ett\u00e4 h\u00e4nen mukaansa n\u00e4in voitaisiin ohittaa jopa 200 vuotta sukkessiota, kun mets\u00e4npohjan biomi on jo maaper\u00e4ss\u00e4 olemassa. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 pintamaa kaivetaan ensin pois ja otetaan talteen ja sitten vasta pohjamaa, ja n\u00e4m\u00e4 siirret\u00e4\u00e4n uuteen paikkaan oikeassa j\u00e4rjestyksess\u00e4. N\u00e4in ollaan kuulemma menetelty esimerkiksi Vuosaarenhuipulla, loistavin tuloksin.<\/p>\n\n\n\n

Maaper\u00e4n vaihdon j\u00e4lkeen Dipolin edusta (parkki)ruudutettaisiin uudelleen, ja pys\u00e4k\u00f6innille varattu osa p\u00e4\u00e4llystett\u00e4isiin maatiilill\u00e4 niin, ett\u00e4 pinta olisi osin l\u00e4p\u00e4isev\u00e4 mutta kuitenkin tarpeeksi vahva. Punatiili on my\u00f6s olennainen Otaniemen kampuksen materiaali, ja sopisi punertavarunkoiseen, paahteiseenkin m\u00e4nnikk\u00f6\u00f6n mielest\u00e4ni kauniisti. Paikoitellen, sopivin v\u00e4lein j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kaksi vierekk\u00e4ist\u00e4 parkkiruutua p\u00e4\u00e4llyst\u00e4m\u00e4tt\u00e4. N\u00e4ihin istutetaan Juhan ohjeen mukaisesti tihe\u00e4sti m\u00e4nnyntaimia, jotta saamme vahvan yksil\u00f6n tai mieluiten muutamia kasvamaan jokaiselle 5 x 5 metrin istutusalueella. T\u00e4ss\u00e4 voitaisiin my\u00f6s osittain tutkia sit\u00e4, mit\u00e4 mets\u00e4npohjasta l\u00e4htisi kasvamaan ilman ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n istutettaisiin \u2013 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 yksi alue kokonaan istuttamatta, ja ehk\u00e4 istuttaa toiselle v\u00e4hemm\u00e4n taimia siin\u00e4 miss\u00e4 loput olisivat tihe\u00e4\u00e4n istutettuja. T\u00e4m\u00e4 lis\u00e4isi kohteen maisemalaboratorioaspektia, josta voisi sanoa vaikka n\u00e4in: Park (Dipoli) <\/em>toimii maisemallisena opetuslaboratoriona maaper\u00e4n paikallisen kierr\u00e4tyksen tutkimisessa ja uudenlaisen pys\u00e4k\u00f6intialueajattelun mallialueena. Alueelta poistettava asfaltti ja maa-aines siirret\u00e4\u00e4n Park (Otarantaan) <\/em>osaksi koepuistoja \u2013 maa Hortus Tumulukseen<\/em> ja asfaltti Hortus Solumin<\/em> osaan III, Vuoristo<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

Dipolin ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 toukokuussa 2026<\/p>\n\n\n\n

OHJAUKSEN MERKITYKSEST\u00c4<\/strong>

T\u00e4ss\u00e4 kohtaa haluan kirjoittaa v\u00e4h\u00e4n ohjauksen merkityksest\u00e4 osana ty\u00f6prosessia. Olen kiitollinen kaikille minua ohjanneille hyvist\u00e4 kysymyksist\u00e4, ideoista ja omieni haastamisesta. V\u00e4lill\u00e4 tarvitsee rohkaisua ja toisinaan tekee hyv\u00e4\u00e4 joutua perustelemaan omia ideoitaan jollekulle joka ep\u00e4ilee niit\u00e4. Molemmilla on paikkansa, ja molempia l\u00f6ytyi t\u00e4ll\u00e4 kurssilla. Oli ilahduttavaa ja valaisevaa saada nauttia Pirjon ja Juhan asiantuntemuksesta sek\u00e4 kurssikerroilla, ohjauksissa ett\u00e4 ekskursiolla. Maisema-arkkitehtuurin ohjausta olisi voinut tarjolla hieman enemm\u00e4n, ja olisi ollut kiinnostavaa saada ohjausta my\u00f6s Jyrkilt\u00e4. K\u00e4vin itse ohjauksissa useimmilla viikoilla, mutta jatkoa ajatellen laitan itselleni muistiin, ett\u00e4 viisainta olisi k\u00e4yd\u00e4 joka viikko. Ehk\u00e4 olisi parempi k\u00e4yd\u00e4 yhdess\u00e4 tai korkeintaan kahdessa ohjauksessa joka viikko eik\u00e4 kahdessa, kolmessa tai jopa nelj\u00e4ss\u00e4 noin joka toinen viikko, kuten itse tein. Toki t\u00e4h\u00e4n suurena syyn\u00e4 olivat ty\u00f6t ja muut kiireet, mutta oman oppimisen ja etenkin opitun sis\u00e4ist\u00e4misen ja k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ottamisen kannalta se olisi varmaankin paras tapa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

PARK \u2013 maisemoitu parkkipaikka?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6prosessin aikana pohdin ja tutkiskelin parkkipaikkojen maisemointia, kuten aiemmin t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 kirjoitin. Yksi kiinnostavimmista t\u00e4llaisista kohteista on D.I.R.T. Studion hauska PARK(ing)<\/em> Detroitissa (kuvat yll\u00e4 ja alla). Toimiston perustaja, yhdysvaltalainen maisema-arkkitehti Julie Bargmann kuvailee Azure Magazinen artikkelissa PARK(ing):a viheralueeksi ensin ja pys\u00e4k\u00f6intipaikaksi sitten; \u201cLet\u2019s imagine that the whole thing is a crazy wild forest,\u201d she says, \u201cand then you take your eraser and put in as many cars as necessary.\u201d<\/em> Jotain samanlaista havittelin PARK (Dipoliin). Artikkelin kirjoittaja Stefan Novakovic p\u00e4\u00e4tyy kuitenkin samaan p\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4n mihin itse p\u00e4\u00e4dyin oman prosessini aikana: kaikesta luonnonmukaisesta vieh\u00e4tyksest\u00e4\u00e4n huolimatta PARK(ing)<\/em> on \u200b\u200bpohjimmiltaan kuitenkin osa autoilun infrastruktuuria, yh\u00e4 pys\u00e4k\u00f6intipaikka. Jollain tavalla n\u00e4en PARK(ing):n pienoismallina ja vertauskuvana Detroitille, jossa kasvillisuus luonnostaan valtaa tilaa autoilta kaupungissa, joka on menett\u00e4nyt kaksi kolmasosaa asukkaistaan 1950-luvun huippuvuosista. Kuten Novakovic kirjoittaa:

”The city\u2019s new park\/parking lot understands its Motor City context but doesn\u2019t acquiesce to a full blown celebration of the automobile. Critically, it is also designed to evolve with the times. The closer you look, the more those angular boundaries between paving and greenery blur \u2014 as if to suggest that, someday, all the sumacs and junipers might just reclaim a city built for the car.<\/em>” Novakovic, S. & Schwartz, A. (2023) Detroit\u2019s Park(Ing) Is a Green Space First and Parking Lot Second. Azure Magazine<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4dyin lopulta keskeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n osan suunnittelun ja keskittym\u00e4\u00e4n PARK (Otarantaan) joka mielest\u00e4ni noudatti paremmin sek\u00e4 konseptiani ett\u00e4 kurssin teht\u00e4v\u00e4nantoa. Ehk\u00e4 joskus viel\u00e4 teen t\u00e4m\u00e4n osuuden valmiiksi \u2013 Dipoli ansaitsisi ymp\u00e4rilleen korven.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Eli Dipolin suunnitelmaideasta joka ei edennyt valmiiksi asti, ohjauksen merkityksest\u00e4 osana ty\u00f6skentely\u00e4 ja prosessistani pys\u00e4k\u00f6intipaikkojen maisemoinnin suhteen laajemmin.<\/p>\n

<\/span><\/p>\n

Dipolin pys\u00e4k\u00f6intikent\u00e4n ideaa kehitin Otarannan j\u00e4lkeen pisimm\u00e4lle<\/p>\n","protected":false},"author":4175,"featured_media":171,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[11],"tags":[],"class_list":["post-123","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-oppimispaivakirja"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/123","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4175"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=123"}],"version-history":[{"count":35,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/123\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":369,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/123\/revisions\/369"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/wp-json\/wp\/v2\/media\/171"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=123"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=123"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogs.aalto.fi\/arboretum\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=123"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}