Aqua marina – oppimispäiväkirja

Pohdintaa kurssin päätteeksi

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta onkin kulunut pidempi aika, josta voi huomata näiden parin kuukauden keskittymisen kurssityön suunnittelma piirroksiin ja työn viimeistelyyn. Kevään aikana tuli huomattua, että on haastavaa ylläpitää niin sanottua päiväkirjaa jatkuvasti yllä olennaisista asioista, vaikka tälle jätetty aika voisi kiteyttää työprosessiin liittyviä ajatuksia.

Loppukritiikissä oli kiinnostavaa nähdä, minkälaisia töitä kurssilla olijat ovat tehneet, ja näistä kaikista tuli jälleen paljon myös uutta oppia sekä erilaisia tarkasteltavia näkökulmia itselle, joista tässä mainitsen muutaman. Raportit, joista annoin palautetta osoittautuivat erityisen kiinnostavaksi niissä tapahtuvien veden prosessien vuoksi; Rikun ja Vesan Muhjärven tulvametsään keskittyvässä työssä esitettyjen eri kasvi ja puulajien juuriston merkitys kosteikko -ja tulva-alueilla osoitti laajaa ymmärrystä veden kierrosta ja sen näkyvistä sekä silmiltä näkymättömistä prosesseista. Toisessa lukemassani Lauran ja Sonjan raportissa Suhangon kaivoksen vesienkäsittely suunnitelmasta puolestaan mielenkiinnon vei kokeilevat vedenpuhdistuksen menetelmät, joissa oli ideoitu uskaliaita tapoja puhdistaa vettä ja näyttää prosessia joka nostatti työn maisema-arkkitehtuurin taiteellisuutta. Innostuin myös Lean ja AK:n ‘’Sibelius puiston lorinaa’’ sekä Katariinan ‘’Veden tarinat’’, joissa molemmissa oli onnistuttu tuomaan maiseman runollista ymmärtämistä ja elämänmakua osaksi suunnitelmia. Myös Ronjan ‘’Kalojen vaellus’’ oli todella hieno ja hyvin hallittu kokonaisuus!

Pohdintaa mitä kritiikistä jäi mieleen oli ajatus joka on kurssilla kulkenut mukana maisema-arkkitehtuurin ja ympäristötaiteen läheisestä linkistä ja siitä, onko maisema-arkkitehtien tarpeellista korostaa suunnitelmaansa taiteellisena teoksena, sillä eikö tämän todellisuus riipu lopulta kävijöiden ja suunnitelman näkevien kokemuksesta ja suunnitelman herättämistä mielikuvista. Ehkä samantapaista pohdintaa kritiikistä jäi maisujen yleisesti nykyinen tarve laittaa selittäviä kylttejä puistoihin suunnitelman yhteydessä, joka ehkä ilmenee nykyisenä kaiken perustelemisen tarpeena (jota samalla suunnitelman perustelussa tarvitsee, jonka vuoksi se onkin niin haasteellista että kuinka löytää balanssi?) myös yllä olevassa. Tällöin monesti tuntuu, ettei vapaille mielleyhtymille jää tilaa ja niinkuin kritiikissä sanottiinkin että ‘’taianomaisuus ja mystisyys’’ voi sen vuoksi kadota. Toisaalta tuntuu, että juuri tiede ja teknologia monesti pyrkii sanoittamaan ja lokerimaan jokaisen asian löytäen niille hyödyllisen tarkoituksen, joka vie pois jotain itse maiseman tulkinnan itseisarvoisesta olemuksesta. Tämä on tärkeä jatkopohdittava että miten näiden välinen suhde voisi toimia. Ja paikastakin moni asia riippuu, sillä joihinkin paikkoihin selitykset voivat vallan mainiosti sopia.

Kurssin aikana oppimani:

Koin kurssin kokonaisuutena yhtenä haastavimmista studioista siinä mielessä, että siinä pyrittiin menemään todella lähelle suunnitelman toimivuutta ja mahdollista toteuttamista käytännössä. Muissa kursseissa olen tavanomaisesti jäänyt suurpiirteisempään konsepti tarkasteluun. Koin kurssilla, että olisi voinut olla avuliasta se, että teknisiin piirroksiin ja niiden ymmärtämiseen olisi päästy jopa aiemmin kuin konsepti vaiheessa käsiksi kurssin aikataulun mittapuitteissa. Tällöin niitä olisi ehkä keritty soveltaa ja kokeilla vaihtoehtoisia ratkaisuja vielä enemmän.

Kurssin alun oppimistavoitteissani haluaisin harjoitella kurssin aikana tieteellisen ja teknisen lähestymistavan liittämistä osaksi suunnitelman maisema-arkkitehtonista, taiteellista ja detaljoituja ratkaisuja. Toivon pääseväni tällä kurssilla käsiksi pienempään mittakaavaan ja detaljien hahmottamiseen, sekä saamaan käsitystä teknisten ratkaisujen mahdollisuuksista ja vahvistamaan lähestymistäni maisema-arkkitehtuuriin taiteellisista lähtökohdista.

Koin näiden suurimmaksi osaksi työssäni toteutuneen, mutta jäin kaipaamaan teknisessä suunnittelussa vielä hieman tarkentumista, sillä suoranaisia esimerkkejä omaan työhön oli haastavaa löytää, jolloin aikaa vei soveltaminen ja se, ettei löytyneitä esimerkkejä vain lätkisi tilkkutäkin omaisesti omaan suunnitelmaan. Pyrinkin ennemmin hahmottamaan kurssin loppupuolella suunnitelman kokonaisuuden kuin pureutua tiettyyn yksityiskohtaan, jota kurssin alussa enemmän tein. Halusin myös käsitellä suunnittelufilosofisia kysymyksiä kantaa ottavan suunnitelman kautta, jota mielessä kurssin läpi pyörittelin, ja tämä pysyi kevään aikana mukana vaikka tarkempi aihe olisi hieman muuttunutkin. Haastavaa oli miettiä, että kuinka suunniteman kautta voi osoittaa jotain kantaa tai ajatusta niin, että sen näkijä ja kokija saa ainakin samankaltaisesta ajatuksesta kiinni. Tästä olikin kriitiikissä myös kiinnostavaa huomiota, kuinka ennalta ei voi koskaan täysin muovata kenenkään kokemusta niiden ollen aina niin henkilökohtaisia ja assosioiden jokaisen omakohtaiseen elämänhistoriaan. Tämän puoleen oli positiivista saada raporttini lukijoilta palautetta esimerkiksi siitä, että aihe on ajankohtainen (myös ukrainan sodan vuoksi), ja että öljyonnettomuudet ja sen haitat on ikäänkuin käännetty työssä päälaelleen!

Kurssin aikana opin ainakin suurpiirteisesti autocadin käyttöä, joka osoittautui onneksi positiivisemmaksi kokemukseksi kuin mitä olen aikaisemmin ajatellut sitä vältellessäni. Vaikka maisema-arkkitehtuurissa tarvittavien työvälineiden kartuttaminen poistaa omaa kynnystä lähestyä erilaisia työskentelytapoja, voi nopeuttaa ja tarkentaa niitä, toivon kuitenkin tulevaisuudessa löytäväni balanssin käsin piirretyn ja tietokoneella tehdyn skissailun ja piirrosten välillä.

Yleisesti kurssi opetti (niinkuin jokainen kurssi erilaisesta työstä johtuen!) paljon ajankäytön kokonaisvaltaisemmasta ymmärtämisestä, käsitystä erilaisista kasvualustoista sekä mittakaavojen tarkastelusta, sillä koen erityisen tärkeänä kyvyn pomppia eri mittakaavojen välillä unohtamatta kokonaiskuvaa. Käsitteet intensiivinen ja ekstensiivinen maisemasuunnittelu olivat omaan korvaan uusia sanoja vaikka kyllä samaa sisältöä tuli kurssin puitteissa pohdittua mietittyä.

Mitä jäi oppimatta ja tarkastelematta

Mitä olisin vielä toivonut oppivani ja ymmärtäväni kurssi työltäni oli sen tutkiminen, mitä hylkypuistolle ajan saatossa tapahtuisi. Jos puiston annetaan upota, miten kauan tässä kestäisi, voisiko siellä vielä käydä kun se ei ole täysin uponnut riippuen uppoamis syvyydestä (sillä tällä kohdalla merenpohja oli n. -12 m syvyinen joten korkean tankkerin puut ainakin vielä näkyisivät ja keula jos se ei kallistuisi) ja miten tämä vaikuttaisi ympäristöön? Tavallaan tämä olisi hienon symbolinen ajatus luonnon vallaten takaisin ajatuksellisesti luonnonvarojen ylikulutuksen ja epäpuhtauksien puhdistumisen jälkeen. Hylkypuistossa voitaisiin tehdä dokumenttielokuva jossa käsitellään materiaalien elämänkaarta ja suhtautumista materiaalien uusiokäyttöön ja öljyn luonnolliseen puhdistumiseen.

Olisin halunnut päästä vielä yksityiskohtaisempaan mittakaavaan, ja pohtia hieman tarkemmin jokaisen hylkypuistossa olevan ‘’huoneen’’ yksityiskohtia, sekä jättää joihinkin niistä myös mahdollisia kohtia vapaaksi taiteilijoille, kuten ajatukselle meren halki kulkevasta pullopostista ja lasipullo seinämästä tai hajoitetusta lasimurskeesta.

Lisäksi olisi ollut mielekästä illustroida eri puhdistushuoneissa tapahtuvat yksityiskohtaiset prosessit (kuten mikrobitoiminta), ja miettiä näiden ajallisuutta ja kasvillisuuden kasvua sekä sitä, kuinka kauan puhdistettavaa öljypitoista vettä puistoon tuodaan, sekä puolestaan sitä, missä kohdissa paikalle voidaan uudelleen tuoda puhdistettavaa maata. Tähän liittyen jäi myös mietityttämään aihe, kuinka jokin luonnon aine on haitallista ollessaan sille luonnottomassa ympäristössä, kun se ei syntypaikallaan ole useinkaan ympäristölle harmillinen (ei vain raakaöljy vaan kaikenmaailman materiaalit joita kaivettu esim. älypuhelimiin).

Tilallisuutta ja sen tunnelmaa olisin voinut myös tutkia lisää ja tästä sainkin kaikissa palautteissa kommenttia, sillä havainnekuvat jäivät ajan puutteen vuoksi tekemättä ja ne olisivat tätä tilantuntua tuoneet. Mielessäni on, että jos työtä vielä joskus itsenäisesti jatkan, että siitä olisi mielekästä tehdä kaukomaisema tarkastelu, näkymä oviaukkojen lävitse tankkerin päädystä päätyyn (tankkerin sisällä oleva ‘’kaukomaisema’’!) ja yksityiskohtaisempia tunnelmia eri huoneista, joissa näkyisi erityisesti valoisuuden muutos ja veden puhdistuminen sekä esimerkiksi sateen vaikutus huoneiden tunnelmaan niissä ollen sateen suojia ja taivaalle avoimia kohtia.

Jatkoon varmaan muistettava, että työn sisältöä ja raportin taittoa hahmottelee jo kurssin alussa olevista mielikuvista ja tähdättävistä tavoitteista käsin sekä että koko suunnitteluprosessin aikana tulevat lähteet merkitsisi heti kuviin ja teksteihin joihin ne liittyy, ettei ne loppu kiireen vuoksi jää pois. Kun tiedon keruu ja soveltaminen vaatii paljon aikaa, niin työn loppua kohden tästä voi olla suuri ilo!

Työohjelman toteutuminen

Sanoisin, että työohjelmani sisältö toteutui suurinpiirtein riittävästi vaikkakin tarkennettu aihe kurssin aikana muuttui. Teen kurssin 15 opintopisteen laajuudessa. Tämä oli ensimmäinen kurssi, jossa tein varsinaisen työohjelman jota kurssin aikana seurasin. Jos olisin päivittänyt tätä kurssin aikana tarkemmaksi, niin ehkä kurssin loppupuolellakin tätä olisi tullut seurattua enemmän. Huomasin kuitenkin, että tarvitsen vaihtelua jatkuvaan tasaiseen rutiininomaiseen työskentelyyn, sillä se ei pitkällä tähtäimellä sovi itselleni vaan ennemmin sykäyksittäin eteneminen, jonka vuoksi suuntaa antava työohjelma sopi minulle paremmin. Ajankäytöllisesti kurssityöhön meni helposti kolme päivää viikossa ja olikin haasteellista koittaa pysyä kurssin aikaraamin sisällä, enkä siinä aina onnistunut vaikka tietoisesti olen koittanut käyttää kursseilla vain niille annetun työskentely ajan. Koin kuitenkin, että työohjelma loi kokonaiskuvan käytettävästä ajasta ja omista resursseista (etenkin ainaiselle haahuilijalle!), jonka vuoksi se oli hyödyllinen ja osin motivoivakin nähden tehdyt stepit ja aion käyttää tällaista jatkossakin.

Jos tulevaisuudessa kohtaisin suunnittelutehtävän josta minulla ei ole tietoa, etsisin käsiini aiheesta tietäviä ihmisiä, sillä monesti heillä tuntuu olevan paljon sellaista tietoa, mitä ei itse vielä ole tiennyt olevan olemassakaan. Tärkeäksi on myös ilmennyt käytettävien hakusanojen tarkkuuden tärkeys etsiessä lähdemateriaaleja, sekä huomioida näissä myös monipuolisesti ulkomaiset lähteet. Yhdistäisin myös kirjallisuudesta sekä internetistä löytyvää tietoa, joka voi olla hyvin erilaista.