PUUTARHATAITEEN HISTORIAA HOLLANNISSA

Jotta voi ymmärtää nykyisyyttä, täytyy ymmärtää myös menneisyyttä. Mielenkiinnoilla perehdyin alueen puutarhahistoriaan. Huomasin että puutarha-asiat ovat olleet alueelle tärkeitä jo kauan.

Alankomaihin kehittyi 1500-luvulla omanlainen renessanssipuutarhataide. Keskiajan jälkeinen renessanssi ammensi inspiraatiota antiikin ajoista ja renessanssilla tarkoitetaankin uuden ajan syntymistä. Ajalle oli ominaista, että suurpuutarhat johtivat puutarhataiteen kehitystä paikoin. Italiassa ja Ranskassa kehitys oli nopeampaa. Alankomaissa ja Saksassa suurpuutarhoja ei juuri ollut, esimerkiksi Italiaan ja Ranskaan verrattuna.

Hollannin ja Saksan renessanssipuutarhataiteen ominaispiirteenä voidaan pitää  sen porvarillista luonnetta sekä teoreettista ja kasvitieteellistä suhtautumista puutarhaan. Puutarhat olivat pienempiä kuin ylimystöllä. Yksittäisistä kasveista ja puutarhan yksityiskohdista oltiin hyvin kiinnostuneita, enemmän kuin puutarhan kokonaisuudesta, kokonaishahmotelmasta ja muotokielestä. Hollantiin (ja Saksaan) perustettiin ensimmäiset kasvitieteelliset puutarhat Alppien pohjoispuolelle Leideniin (1587), Leipzigiin (1580) ja Heidelbergiin (1593). Suuret puutarhamaat seurasivat esimerkkiä vasta seuraavalla vuosisadalla. 

Arkkitehti Joseph Furttenbachin oma puutarha on hyvä esimerkki alankomaalaisen porvarin puutarhasta: kohopenkkejä, köynnöskäytävä, kivetty käytävä, myös istutusten reunukset olivat kivestä. Pihan perällä olevan rakennus on tarkoitettu kesäiseksi ruokasaliksi.

1600-lukua kutsutaan Hollannin kultakaudeksi. Maan taloudellinen, kulttuurinen ja tieteellinen kehitys oli ennennäkemätöntä. Alankomaat aloittivat siirtomaiden hankinnan 1500-luvulla, ja se sai vauhtia, kun Espanja tunnusti 1648 Alankomaiden itsenäisyyden. Kauppa ja merenkulku olivat tuottoisia.

Tulppaanien runsas käyttö oli tyypillistä Hollantilaisissa puutarhoissa. Tulppaanit olivat levinneet Turkista Eurooppaan; Alankomaihin se ilmaantui 1500-luvun puolivälissä. Vuosisadan lopulla sen kaupallinen viljely oli yleistynyt. Alankomaista tulppaanit levisivät eurooppalaisiin puutarhoihin. Varsinkin erikoiset lajit tulivat vähitellen merkittäväksi kauppatavaraksi. Tämä johti Hollannissa valtaisaan tulpaaninviljelyvimmaan, mutta kukoistuskausi päättyi taloudelliseen romahdukseen ja lukuisten hollantilaisten vararikkoon 1630-luvulla. Tulppaanien kulta-aika ei kestänyt kauan Euroopan puutarhataiteessa, sillä ranskalaisen puutarhan kukaton tyyli sai vallan.

Barokkipuutarhat levisivät pikkuhiljaa Ranskan ulkopuolelle. Puutarhataiteessa alkoi uusi vaihe, kun Englannissa valtaan astui kuninkaaksi Kaarle II vuonna 1660. Englanti oli ollut parikymmentä vuotta tasavalta ja lähes kaikki suurpuutarhat olivat siellä tuhoutuneet. Kuningasvallan palautuksen jälkeen ranskalainen vaikutus tuli selvästi esiin suurpuutarhoissa.

1600-luvun lopulla hollantilainen vaikutus korostui porvarispuutarhoissa kun Vilhelm Oranialainen astui siellä valtaan. Hollantilaisia puutarhureja matkusti runsaasti Englantiin. Pienimuotoinen, säännönmukainen topiaria eli puiden ja pensaiden muotoonleikkaus, tuli hyvin yleiseksi. Puutarhat olivat suljettuja ja pienikokoisia.

Het Loo on palatsi Apeldoornin kaupungissa Alankomaissa. Se on rakennettu vuosina 1684-1686. Puutarha edustaa hollantilaista barokkipuutarhaa ja sen on suunnitellut ranskalainen puutarhasukuinen (Le Nôtren veljenpoika) Claude Desgotz. Tyyli on Andre Le Nótren perustaman yleisen kaavan sisällä, joihin kuuluu täydellinen symmetria, aksiaalinen asettelu säteittäisillä sorakäytävillä, suihkulähteitä, vesialtaita sekä patsaita. Het Loon kadonneita puutarhoja aloitettiin kunnostamaan 1970-luvulta lähtien, ja ne valmistuivat ajoissa rakennuksen 300-vuotis juhlille vuonna 1984.

Het Loo.
Het Loo.
Het Loo.
Het Loo.

1700-luvun puolivälissä englantilainen maisemapuutarha -tyyli syrjäytti suositun ns. Hollantilaisen barokkityylin. Englantilainen maisemapuutarha syntyi vastaiskuna ”luonnottomia motoonleikattuja muotopuutarhoja” vastaan ja tyyliä halveksittiin. Uutena iskulauseena olikin ”Takaisin luontoon!”. 

Tänä päivänä hollantilainen maisema-arkkitehtuuri on hyvin edistyksellistä ja tunnettua erinomaisesta suunnittelusta vesien hallinnassa. He ovat asiantuntijoita tulvien torjunnassa, vesireittien suunnittelussa ym. Hollannissa on erityistä vesirakentamisen osaamista myös rakennuksien osalta. Kelluvia asuntolaivoja ja kerrostaloja veden rajassa. Osaamista on myös metsityksen osalta.

Lähteet:

Saksalainen ja alankomaalainen renessanssipuutarha, Puutarhataiteen historia perusteet, Antero Sinisalo, 1997, sivut 90-95.

The Landscape of Man, Geoffrey and Susan Jellicoe, 1987, sivu 201.

Nature and Art, Dutch Garden and Landscape Architecture 1650-1740, Erik de Jong

Verkkosivut:

Gardenvisit, https://www.gardenvisit.com/gardens/palais_het_loo.