The Barcelona Pavilion as landscape garden, modernity and the picturesque – Caroline Constant

Artikkeli: The Barcelona Pavilion as landscape garden, modernity and the picturesque – Caroline Constant

Esittely

Constant on arkkitehtuurin teorian ja historian professori Michiganin yliopistossa. Hänen erityisalana maisema ja moderni arkkitehtuuri. Hän on kirjoittanut artikkelin Barcelona Paviljongista modernina ja pittoreskina maisemapuutarhana. Barcelona Paviljongin suunnitteli kuuluisa arkkitehti Ludwig Mies van der Rohe (1886-1969) ja teos oli Saksan paviljonki Barcelonan teollisuusnäyttelyssä 1929. Alkuperäinen teos on purettu ja rakennettu uudestaan vuonna 1986. Kohde on auki yleisölle ja on suosittu arkkitehtuurinähtävyys.

Pittoreski-picturesque

Caroline Constant selittää termiä pittoreski-picturesque vaikeasti kuvailtavaksi konseptiksi. Hän kertoo, että myöhäiseen 1800-lukuun saakka pittoreski-termi liittyi kiinteästi maisemamaalaustaiteeseen. Pittoreskia käytettiin kuvailemaan esteettisen ympäristön epäsäännöllisyyttä, rosoisuutta ja monimutkaisuutta. Visuaalinen viehätys ja merkitys maisemassa riippuu katsojan tulkinnasta. Pittoreski kuvaantui tekstissä säröiseksi, kaikki ei ole täydellistä. Pittoreskissa maisemassa eri materiaalit maisemassa kohtaavat, kuten Barcelona Paviljongin ulkotilan naispatsas ja vesiaihe heijastuksineen ja varjoineen. Näin ollen pittoreski voi olla ihmistä varten tehty kokonaisuus

Rakennus maisemana

Constant tulkitsee Barcelona Paviljonkia maisemana. Kun katsoja kiertelee paviljongin tiloissa, niin eri paikoissa avautuu uusia näkymiä -maisemia. Maisemasta tulee alisteinen rakennukselle ja näkymät ovat tarkkaan rajattuja. Tuntuu, että Constantin mukaan maisema saa suuremman arvon Barcelona Paviljongin sisäpuolelta tarkasteltua kuin ulkoa. Rakennus hieman piiloutuu ulkoapäin katseilta ja taasen sisäpuolelta on valoisa ja maisema avautuu ulospäin – tarkkaan rajatusti. Constantin mukaan heijastukset jatkavat maisemaa. Tämä on mahdollista, koska paviljongin materiaalit ovat heijastavia. Näin ollen arkkitehtuurin voima voi vallita luontoa heijastuksilla ja luoda paikoitellen mystisen groton tilaan. Näkymiä rajataan vahvasti, mutta ei kuitenkaan paviljongissa kävijöiden kulkua. Maisema on katsojan tulkinta tilassa. Tuntuu, että rakennuksen arkkitehtuurilla ei niinkään haeta katsojalta erilaisia tunnetiloja, niin kuin romantiikan ajan maisemassa. Paviljongissa on kuitenkin yllätyksiä ja vaihtelevia tiloja kävijälle.

Kuvailu, tulkinta ja paviljongin arkkitehtuurin arvottaminen

Constant kuvailee tarkkaan paviljongin materiaaleja, kuten onyx-seiniä. Hän erittelee materiaalit ja teemat yksi kerrallaan. Hän kuvailee myös paikan tunnelmaa ja vaikutelmaa ja vertailee tyylejä. Constant ei tee mielestäni artikkelissa vahvoja kannanottoja vaan kuvailee neutraalisti ja tarkasti kohdetta. Artikkeli on rakennettu johdonmukaisesti ja sitä on helppo seurata. Kuvat tuovat lisäarvoa paikoitellen vaikeaan tekstiin. Constant vertailee asiayhteyksiä muiden kriitikoiden sanomisiin, muihin teoksiin ja kontekstiin. Lopputekstit sisältävät tulkintaa ja yhteenvetoa. Tekstissä kuvautuu paviljongin maalauksellisuus rajattuna maisemana. Kirjoitus on pohdintaa ja akateemista kritiikkiä.

Arvottamisen kriteerit teoksen yhtenäisyydestä, kompleksisuudesta ja intensiivisyydestä

Jyri Vuorisen kirjassa estetiikan klassikoita kuvaillaan Monroe Beardsleyn, arvottamisen kriteerit teoksen yhtenäisyydestä, kompleksisuudesta ja intensiivisyydestä. Nämä arvot luonnehtivat teoksen esteettisen arvon kriteereitä ja samat piirteet esiintyvät myös, kun Beardsley luonnehtii esteettistä elämystä. Beardsleyn mukaan ” Mielihyvä on esteettistä, kun se on saatu pääasiassa huomion kohdistamisesta kompleksisen kokonaisuuden muodolliseen yhtenäisyyteen ja/tai alueellisiin ominaisuuksiin ja kun sen suuruus riippuu muodollisen yhtenäisyyden ja/tai alueellisen ominaisuuden intensiivisyyden asteesta.”

Caroline Constantin artikkelista kuvautuu, että Barcelona Paviljonki kohteena ohjaa kävijän kokemusta,kuten esimerkiksi liikkuminen tiloissa ja näkymät ovat mietitty etukäteen. Paviljongin intensiivisyys nousee esille erilaisissa tilakokemuksissa ja tilojen materiaalivalinnoissa. Kokemuksen osatekijät- itsensä unohtaminen ja kompleksisuus ovat läsnä paviljongin tilakokemuksessa Barcelona Paviljongissa eri kriteerit teoksen yhtenäisyydestä, kompleksisuudesta ja intensiivisyydestä tulevat ilmi paviljongin arkkitehtuurissa ja täydentävät toisiaan.

Lähteet:

Constant Caroline: The Barcelona Pavilion as landscape garden, modernity and the picturesque

Vuorinen Jyri: Estetiikan klassikoita

Maisema-arkkitehtuurin kritiikki, luennot 25.9.2019

 

Retkiä romantiikan maisemissa

Margareta von Bonsdorffin artikkeli ”Retkiä romantiikan maisemissa” vuodelta 1993 pohtii artikkelissaan luonnon/puistojen, kulttuurin ja kaupunkiympäristön suhdetta. Hän vertailee, Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden lehdessä Villiviiva, radikaalin romantiikan käsitystä näissä yhteyksissä verrattuna modernismin pohjalle rakentuvan dekonstruktion ja post struktualismin käsitteisiin. Romantiikan aika painoittui noin 1700-lun loppupuolelta 1800-luvun loppupuolelle, jolloin vastapainoksi kehittyi realismi.

Von Bonsdorffin artikkelin romantiikan kuvan ydinsisällöksi nousee mielestäni se, kuinka erilaisten tunnetilojen kokeminen tämän ajanjakson puutarhoissa ja maisemissa oli tärkeää. Puutarhasuunnittelussa paneuduttiin siihen, että puistossa kävijä koki tunnetiloja pimeästä valoon, ja sitä kautta koko jotain itseään suurempaa. Koitettiin saada keinotekoisilla konsteilla ihmisistä ulos erilaisia tunnetiloja.  Näitä tunnelmia romantiikan ajan puistoissa oli muun muassa Von Bondorffin kuvaamat grotot – pimeät luolat, joissa valo ja varjo leikittelijät ja päivänvalo kajasti paikoitellen. Puutarhoihin tehtiin myös kirjoittajan kuvaamia maanalaisia virtauksia ja koitetiin saada myrskyääniä esimerkiksi kivien asettelulla.

Kirjoituksen romantiikan ajan kuvauksessa huomaa yhtymäkohtia nykypäivään, kuten uusien ilmiöiden näkyminen puistoissa. Romantiikan aikakaudella se näkyi muun muassa kiinnostuksen eksoottisia ja primitiivisiä kulttuureja kohtaan. Lisäksi oli tärkeää, että puisto ja arkkitehtuuri sai kokijan mielen auki, kuten ylempänä kuvasin. Irrationaalisuus ja rationaalisuus ovat romantiikan jatketta. Verrattuna modernismin aikaan, romantiikka aika kuvautuu tekstissä irrationaalisena ja modernismi enemmän käytännöllisyyteen ja rationalismiin painottuvana. Romantiikan ajalla ihannoitiin kirjoittajan mukaan muuttuvaa maisemaa ja sitä, kuinka maisema on jatkuvassa muutoksessa.  Modermismin aika enemmänkin ihailee kaupungin tehokkuutta, toisaalta ositain arvostetaan myös luontoa, mutta suhde on erilainen ja rationaalisempi kuin romantiikan aikaan.

Luonnon ja kaupungin välinen suhde 2010-luvulla

Pohdimmekin artikkelin luettuamme Maisema-arkkitehtuurin kritiikkikurssilla vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Millainen on 2010-luvulla luonnon ja kaupungin välinen suhde? Onko analyysi edelleen ajankohtainen?  Keskusteluissamme nousi esille, minkälainen on luonnon ja rakennetun ympäristön suhde? Mitä reunaehtoja kaupunkisuunnittelussa on? Mikä säädökset vaikuttavat maisema-arkkitehtuurin ja maisemasuunnitteluun? Keskustelimme siitä, että viekö säännökset ja turvallisuusvaatimukset pois suuren osan elämyksellisyydestä, vai voiko asian kanssa tasapainotella ja suunnitella hyvää ja esteettistä ympäristöä. Suunniteltujen alueiden toimivuus on tärkeää ja se tuo raamit suunnittelulle. Pohdimme myös kaavoituksen vaikutuksia ulkotilojen suunnittelussa. Tämä aihekokonaisuus herätti paljon avoimia kysymyksiä ja keskustelua ja luulen, että näistä asioista jatkamme keskustelua kurssilla vielä lisää.

Maisema-arkkitehtuurin suhde muihin taiteisiin ja filosofisiin suuntauksiin 2010-luvulla

Pohdimme kritiikkitekstin pohjalta maisema-arkkitehtuurin yhteyksiä kuvataiteeseen sekä taideteorioihin. Meille annettiinkin haastava kysymys pohdittavaksi; millaisia yhteyksiä näemme 2010-luvun maisema-arkkitehtuurin ja muiden taiteiden ja filosofisten suuntausten välillä? Keskusteluissamme huomasimme useita eri yhtymäkohtia 2010-luvun maisema-arkkitehtuurin ja taiteiden välillä. Toisaalta iso filosofinen kysymys on se, että miten taideteos märitellään? Onko puisto kokonaistaideteos vai onko yksittäiset taideteokset irrallisia osia kokonaisuudesta? Tämä kysymys saa varmasti erilaisia vastauksia ja näkemyksiä, riippuen siitä, kuka asiaa pohtii. Puistoissa monesti nostetaan esille historiallisia näkökohtia, mikäli sellaisia yhteyksiä on. Teokset heijastavat omaa aikaansa ja teosten visiot voivat liittyä tänä päivänä esimerkiksi ympäristöasioihin. Margareta von Bondorff pohtiikin vuoden 1993 artikkelissa, että puistot ovat kuin aikansa koelaboratorioita, jotka ilmentävät omaa aikaansa. Nykypuistoissa voi olla tilaa esimerkiksi valo- ja graffititaiteelle. Nämä ovat suhteellisen uusia taidemuotoja kaupungeissa, jos miettii aikaa vakka 50-100 vuotta taaksepäin.

Rakennustaiteen edelläkävijyys

Viimeisenä aihekokonaisuutena keskustelimme teemasta; Ovatko jotkin puistot meidän mielestämme rakennustaiteen edelläkävijöitä? Margareta von Bonsdorff määrittelee omassa pohdinnassaan Parc de Villeten 1980-luvun arkkitehtuurin avant gardeksi.  Kirjottajan tekstissä kuvautuu, että alueella näkyy se, että halutaan kumota kulttuurin, luonnon ja jäljittelyn, keinotekoisuuden, sekä luonnon ja teknologian kahtiajakautuneisuutta. Nostan tässä muutamia näkökohtia keskustelusta ylös. Mielestäni mielenkiintoinen ja eriäviä mielipiteitä herättänyt teema keskustelussa oli se, että onko puiston mahdollista olla edelläkävijä? Mitä kriteereitä tähän on? Arvostetaanko maisematilojen ja puistojen suunnittelua niin paljon kuin vaikka rakennusten ja arkkitehtuurikokonaisuuksien suunnittelua? Mielestäni tähän vaikuttaa paljon, se kuinka tunnettuja näiden kohteiden ala ja suunnittelijat ovat rahoittajien mielestä. Rakentaminen tai toisaalta rakentamatta jättäminen (esimerkiksi avoin maisematila) maksaa jollekin omistajalle ja tilaajalle yhteyskunnassa, ja tilaaja monesti määrittää sen tason ja budjetin, millä kohdetta lähdetään suunnittelemaan ja toteuttamaan. Tästä aiheesta tuli eriäviäkin mielipiteitä ja selkeästi tämä on sellainen asia, joka herättää keskustelua. Maisema-arkkitehtuurin alan tunnettavuus ja arvostus koetaan keskustelussa tärkeäksi asiaksi.

Toinen upea kokonaisuus nousi keskustelussa esille. Se on uuden Helsingin keskustan Oodi-kirjaston rakennustaide. Yksi keskustelija nosti esille se, kuinka erityisesti Oodin yläkerrassa tilajako muistuttaa ulkotilojen mitoitusta esimerkiksi käytävien osalta. Kirjastoon on tuotu myös isoja viherkasvikokonaisuuksia, kuten pieniä puita sisälle yläkertaan. Lisäksi olen huomannut kirjastossa käydessäni myös ison viherseinän. Nostin keskustelussa sen esille, että ennen ehkä ajateltiin, että talon sisätilat jatkuisivat ulkotiloihin mutta onko se nyt kääntynyt päinvastoin? Ulkotiloja jatketaan sisällä ja arvostetaan vihreää, vehreää ja yhteisöllistä tilaa.

Osaamistavoitteista oppimisstrategiaksi

Runko opinnoille ja kuvainnollinen puun runko Royal Botanic Gardens, Kew-puutarhasta 2014-A.Tuominen

Maisema-arkkitehtuurin kritiikin kurssi alkoi kurssin sisältöön tutustumalla, avausluennolla ja keskustelulla. Syvennyn tässä blogikirjoituksessa kurssin sisältökuvauksiin ja osaamistavoitteisiin, ja mietin mitä nämä asiat tarkoittavat omalla kohdallani. Lisäksi muodostan tässä blogissa oman suunnitelman osaamistavoitteista konkreettiseksi oppimisstrategiaksi ja avaan hieman odotuksiani kurssin suhteen ja mitä haluan erityisesti oppia.

Kurssin osaamistavoitteet

Kurssin jälkeen on tavoitteena, että olen perehtynyt taideteoksen merkitykseen, tulkintaan ja arvosteluun liittyviin kysymyksiin maisema-arkkitehtuurissa. Lisäksi on hyvin merkityksellistä, että kykenen analysoimaan maisema-arkkitehtonista teosta ja käymään siitä keskustelua. Koenkin, että kurssin tapaamiskerroilla järjestettävät keskustelut tulevat olemaan suuressa roolissa kurssin sisällön suhteen syksyn mittaan, ja näihin keskusteluihin pitää paneutua huolella. Tämä on itselle varmasti isoin osaamistavoite, että osaan ottaa mukaan näihin keskusteluihin ja löytää niihin erilaisia näkökulmia. Lisäksi on merkityksellistä ymmärtää kritiikin merkitys omassa työssä maisema-arkkitehtina ja alan kehittymisessä. Minulla ei ole aiempaa kokemusta maisema-arkkitehtuurin kritiikistä. Olen kuitenkin innokas taidenäyttelyissä kävijä, ja pohdinkin usein näissä näyttelyissä itseäni puhuttelevien teosten merkitystä ja isompaa kuvaa ja merkitystä teosten taustalla. On mielenkiintoista löytää teoksesta eri merkityksiä, ja sitä miten teos ilmentää omaa aikaansa ja peilaa yhteiskunnallista kuvaa. Vierailen myös mielelläni erilaisissa valmistuneissa viheralue- ja kaupunkiympäristökohteissa maisema-arkkitehtuurin saralla. Ehkä jatkossa tutustun näihinkin kohteisiin kriittisemmin ja etsin taustatietoa ja merkityksellisyyttä hankkeiden taustalle.

Kurssin sisältö

Kurssin sisältö tulee olemaan monipuolinen ja saamme taideteoreettisen näkökulman maisema-arkkitehtuuriin. Pohdimme kritiikin merkitystä ja ulottuvuuksia omalla alallamme maisema-arkkitehtuurissa ja alan julkaisuissa. Olen jonkin verran paneutunut maisema-arkkitehtuurin alan julkaisuihin. Luulen, että tällä kurssilla tulee itselle paljon uutta tietoa ja juurikin erilaista näkökumaa aiemmin opiskeltuun nähden. Olen opiskellut jonkun verran puutarhataiteen historiaa aiemmissa opinnoissani, ja sitä kautta olen tutustunut erilaisiin peruskäsitteisiin, kun englantilaiseen maisemapuutarhaan. Luulen kuitenkin, että tämä kurssi tarjoaa pajon uutta ja yhteyksiä lähialoilla käytävää keskusteluun, kuten maisematutkimuksen, ympäristöestetiikan ja -filosofian saralta. Näistä aloista minulla on hieman tietoa, mutta ei omia opintoja. Haluankin oppia tuntemaan oman alan ja juuri mainitsemieni lähialojen keskeistä käsitteistöä ja tutustua alan julkaisuihin, jotta voin käydä kriittistä keskustelua ja tuottaa kirjoituksia maisema-arkkitehtuurista.

Ajankäyttö 5 opintopisteen suoritukselle

Kesto:           13 viikkoa (mukaan lukien ennakkotehtävä)

Työmäärä      n.10,4 h / viikko, joista

ohjattua opetusta                        3 h / viikko (40 %) / yht. 39 h

itsenäistä työskentelyä               n. 7,4 h / viikko (60 %) / 96,2 h

Teen kurssilla osiot A, B ja D. Osion C jätin suunnitelmista ja laskelmista pois. Toki kohtaa C-voi tarkastella syksyn optiona, jos muuten muidenkin kurssien tiukka kurssiaikataulu antaa myöden. Lähtökohtaisesti keskityn tekemään kurssilla 5 opintopistettä. Suunniteltu ajankäyttö: blogikirjoitukset ja tehtävät n.3h viikossa, artikkeleiden ja kirjojen luku, sekä teksteistä herääviin taustoihin tutustuminen ja valmistautuminen kurssilla käytävin keskusteluihin n. 4,4 h viikossa, pilkottuna 4×4,1h. Luulenpa, että otan arkipäivisin tavaksi syventyä neljä kertaa reilun tunnin ajan kritiikkiteksteihin ja niiden taustoihin, sekä muuhun kurssikirjallisuuteen kirjastossa. Lisäksi varaan blogikirjoitusten ja muiden tehtävien tekoon noin 3 h, joko yhtenä arkipäivänä tai viikonloppuisin. Tehtävien pilkkominen tuo mielekkyyttä ja rytmiä kurssitehtävien tekemiseen. Tuntimääriä voi tarkastella ja jakaa eri tehtävien välillä niiden vaativuuden mukaan viikoittain, mutta tässä on hyvä runko itselle, miten tulen pääsääntöisesti työskentelemään.

Havaintoja ensimmäiseen kritiikkitekstiin tutustumisesta

Ensimmäistä kritiikkitekstiä lukiessani huomasin, että teksti sisältää paljon tuttuja käsitteitä ja osa-alueita maisema-arkkitehtuurin ja puutarhataiteen historiasta, mutta myös paljon käsitteitä ja konteksteja, joita olisi hyvä pohtia rauhassa ja tarkistaa mahdollisesti epäselviä asioita. Lisäksi teksti herätti innokkuutta ja kiinnostua tutkia kuvamateriaalia kritiikissä mainituista paikoista. Kuvamateriaalia olikin laitettu meille valmiiksi soveltuvin osin kurssimateriaaleihin. Luulenpa, että kritiikkitekstin avaaminen vie aikaa, ja sitä pitää palastella, jotta tekstin ydinkohdat saa selville. Toki varmasti erilaisten artikkeleiden selvyydessä ja suoraviivaisuudessa on eroa.

Odotukset oman oppimisstrategian taustalla

Odotan innolla, että pääsen tutustumaan kansainvälisiin kirjoituksiin maisema-arkkitehtuurin teoriasta ja kritiikistä, sekä näiden taustalla vaikuttaviin teoreettisiin näkökohtiin. Ensimmäisellä luennolla nousi ajatuksissani mielenkiintoiseksi näkökulmaksi se, että kurssilla tullaan varmaankin pohtimaan taiteilijan, taideteoksen, kriitikon ja yleisön rooleja ja näiden suhteita toisiinsa, sekä miten määritellä nämä käsitteet. Kurssilla luettavia artikkeleita ja keskeisiä käsitteitä on varmasti mielenkiintoista päästä purkamaan ja osallistua keskusteluihin, jotka tulevat syksyllä olemaan isossa roolissa kurssilla.

Kirjastonpuisto, Vantaa

Kohtaamispaikka kirjaston kupeessa

Vantaan Kirjastonpuisto kylpee syyskuisena perjantai-iltana valossa ja paikan lähempi tarkastelu herättää paljon myönteisiä ajatuksia. Kirjastonpuisto on kohtaamispaikka, niin lapsille, nuorille ja aikuisillekin. Alue koostuu toiminnallisista osista ja vapaasta tilasta. Täällähän voisi järjestää vaikka kaupunkikulttuuritapahtuman! Perjantain alkuiltaa rytmittää skeittilautojen vaimea ääni, iloinen keskustelu ja tuulessa humisevat heinät. Mikä upea kohtaamispaikka talojen keskellä.

Vuoden ympäristörakenne 2017

Kirjastonpuisto sijaitsee Vantaalla Tikkurilassa. Saapuminen asemalta on lyhyt kävelymatka ja puisto onkin keskeisellä sijainnilla Tikkurilan keskustassa aseman ja nimensä mukaisesti kirjaston kupeessa. Puiston on suunnitellut Maisema-arkkitehtitoimisto, Maisemasuunnittelu Hemgård ja puisto sai vuoden ympäristörakennepalkinnon 2017. Kunniakirjan saajina olivat rakennuttamisesta Vantaan kaupunki/kuntatekniikan keskus, suunnittelusta Maisemasuunnittelu Hemgård, taideteoksista Taiteilijaryhmä ART4 ja rakentamisesta VRJ Etelä-Suomi Oy. Puisto onkin korkeatasoisista materiaalisesta ja monipuolisista toiminnoista koostuva kokonaisuus.

Puut kertovat alueen historiasta

Kasvillisuus puistossa muutaman vuoden rakentamisen ja korkeatasoisen hoidon jälkeen on rehevää ja isot vanhat puut kertovat alueen historiasta; puita on vaalittu remontin yhteydessä. Kirjastotalon pihan ja uuden puiston liitto nivoutuu yhteen kasvillisuuden, reittien ja ison nurmikentän avulla. Puistossa on tämän lisäksi skeittipaikka, pienten ja isojen lasten leikkipaikka,  taideteoksia, paikkaan istuvia penkkejä, komeita kivitöitä ja yhtenäisiä kasvillisuusalueita. Jopa alueen reunaa halkova autoramppi on maisemoitu ja parkkitaloon pääsee sisälle kauniin corten steel-julkisivuisen rakennuksen kautta.

Taidetta ja tarinoita

Puiston taideteokset ovat näyttäviä kokonaisuuksia. Tarinapuu-teos on paikan maamerkki ja corten steel-materiaali on vastaavaa kuin alueen istutusaltaissa. Tarinapuuhun on leikattu erilaisiia tarinallisia kuvia-mitä onkaan kaikkien näiden kuvien taustalla? Tikkurilanaukiolta puistoo päin kävellessä kulkija saattaa ehkä huomata myös toisen taideteoksen, joka on tarinalliset laatat- teos. Näitä tarinoita lukiessa kulku ohjautuu puistoon tai aukiolle. Puistossa on myös muuta tutustumisen arvoista taidetta.

Onnistunut kokonaisuus

Puistoalue on suunniteltu eri käyttäjäryhmille. Onkohan näin hienosti toimivassa kokonaisuudessa otettu alueen asukkaita mukaan suunnitteluun?
Kirjastonpuisto on esteettisen näköinen alue ja se mahdollistaa paikkoja ja tapoja viettää aikaa tai kulkea puiston läpi kirjastoon tai muualle alueen palveluiden ja asumisen pariin. Puisto istuu ympäristöönsä, puistossa käytettyjä materiaaleja onkin paikoin muuallakin reitin varrella aseman suuntaan – tasokasta-kivirakentamista ja istutuksia.