Oppimispäiväkirja 12.5.2015

Käsittelimme tänään neurologisia häiriöitä ja unta. Luento oli mielestämme erittäin mielenkiintoinen, ja pystyimme vertaamaan uusia asioita aiemmin oppimaamme.

Olimme aiemmin kuulleet monista neurologisista sairauksista ja niiden oireista, muttemme juuri lainkaan niiden biologisista syistä. Tästä opimme paljon. Avoverenkierronhäiriön aiheuttaa tukos jossain aivojen verisuonessa ja siitä seuraava hapenpuute. Alzheimerin tauti on puolestaan seurausta synapsien tuhoutumisesta. Koska Alzheimerin taudin oireita ovat muun muassa muistin menetys ja eksyminen tutussakin paikassa, päättelimme synapsien tuhoutuvan nimenomaan hippokampuksessa, sillä hippokampuksella on keskeinen merkitys muistin ja sisäisen kartan muodostumisessa.

Parkinsonin tauti oli meille suhteellisen tuttu, sillä tiesimme sen aiheuttavan ei-tahdonalaista lihasten värinää, vapinaa ja jäykkyyttä sekä liikkeiden hidastumista. Luennolle saimme tietää taudin perustuvan mustatumakkeessa eli substantia nigrassa välittäjäaine dopamiinia tuottavien neuronien tuhoutumiseen. Etsimme aiemmin tällä kurssilla tietoa basaaliganglioista, joten mustatumake oli meille myös tuttu. Mustatumakkeella on merkittävä rooli motoristen liikkeiden koordinoinnissa, sillä se vastaanottaa viestejä motoristen toimintojen ylläpitoon liittyviä viestejä linssitumakkeen pallolta, ja lähettää ne eteenpäin nimenomaan dopamiinin avulla. On siis hyvin loogista, että dopamiinin puute heikentää viestien kulkua ja tämän seurauksena häiritsee motorista toimintaa.

Olimme aiemmin kuulleet myös multippeliskleroosista, mutta paljon muita vähemmän. Se aiheuttaa muun muassa näköhäiriöitä, raajojen hallintavaikeuksia sekä tuntohäiriöitä. Kaikki nämä oireet johtuvat selvästi häiriöistä viestin kulussa hermostossa. Tämäkin käy järkeen, sillä multippeliskleroosi johtuu myeliinituppien vaurioitumisesta, aiemmin tämän kurssin viikkotehtävissä selvitimme, että myelinisoimattomassa hermosolussa viestit kulkevat paljon hitaammin.

Muita käsittelemiämme neurologisia sairauksia olivat muun muassa autismi, traumat, CP-vamma, amyotrofinen lateriaaliskleroosi, ADHD sekä jotkut psykiatriset häiriöt. Kävimme myös läpi aivojen stimulaattorihoitokeinoja DBS, VNS, ECT ja TMS. Olemme aiemmin kuulleet TMS:stä, joka stimuloimi hermoratoja kestomagneetin aiheuttamilla sähköimpulsseilla hermoissa sekä DBS:stä, joka perustuu aivoihin porattujen elektrodien aiheuttamista sähköisistä impulsseista.

Lopuksi käsittelimme unta. Tiesimme etukäteen, että uni on äärimmäisen tärkeää elimistölle, sillä se vaikuttaa muun muassa muistin muodostumiseen ja oppimiseen. Opimme kuitenkin, että unella on ilmeisesti paljon muitakin vaikutuksia, ja se vaikuttaa muun muassa stressin sietoon, emotionaaliseen tasapainoon sekä hermostollisten kytkentöjen ylläpitoon. Pohdimme luennolla hieman REM- ja NREM-, eli non-REM-, vaiheiden eroja. NREM-vaiheen osuus unesta on huomattavasti suurempi kuin REM-vaiheen. REM-vaihe on aktiivinen aika, jolloin nähdään unia. Emme kuitenkaan saaneet täyttä selvyyttä siihen, mitä kummassakin vaiheessa aivoissa tapahtuu. Tarkastelimme myös unihäiriöitä, kuten uniapneaa, levottomia jalkoja, narkolepsiaa, unettomuutta, unissakävelyä, bruksismia sekä kauhukohtauksia. Harmiksemme emme kuitenkaan käsitelleet tarkemmin, mistä nämä häiriöt johtuvat, vaan ainoastaan niiden oireita.

 

Posted by Ester

About Ester

Biofuksi
This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *