Välikritiikki 26.10.2020

Tapa millä välikritiikki järjestettiin oli todella opettavainen ja siitä sai laajasti palautetta. Muiden työt olivat inspiroivia ja moni kurssikaveri osoitti hämmästyttävää eläytymiskykyä ja loistavaa mielikuvitusta. Tuntui kuitenkin siltä, että muutamat olivat edelleen takertuneet johonkin heitä kiinnostavaan aiheeseen leikin ulkopuolelta ja yrittivät saada sen jotenkin kytkettä osaksi kurssin teemaa. Myös pelkkiä interventioita oli edelleen melkoisesti, mikä ei mielestäni ole maisema-arkkitehtuuria sanan varsinaisessa merkityksessä vaan enemmänkin ympäristötaidetta. Ymmärrän niiden kiehtovuuden, kustannustehokkuude ja helppouden. Konseptivaiheessa kaipaisi silti melko vahvija eleitä, vaikka ne sitten toteutuessaan olisivatkin vain interventioita.

Iso oppi liittyi nimenomaan työn ja konseptin esittelyyn ja ns ”hissipuheeseen”, joka omasta puolestani oli rakenteeltaan hieman jaarittelevä. Vastedes on hyvä kääntää koko puhe toisinpäin ja aloittaa ydinasialla.

Olen panostanut viimeisimmillä kursseilla erityisen paljon konseptisuunnittelun pohdintaan, ja oli mukava mennä esittelemään työtä josta voi jo tässä vaiheessa olla ylpeä.

Tiivistetysti konseptisuunnitelmani rakentui vuorovaikutteisen leikin ympärille, millä tarkoitan sitä, että leikin ympäristö ja tarkoitus synyvät osittain vasta leikkijän ja paikan vuorovaikutuksesta. Lapsi aktiivisena ympäristön muokkaajana on aivan suunitelmani ytimessä ja siksi valitsin tarinallisista ja muotokielellisistä syistä ameeban konseptin nimeksi.

Jätin esittelystäni paljon eksityiskohtia pois, sillä ne ovat vielä jalostmisvaiheessa, ja siksi saattoi vaikuttaa siltä, että kaikki rakentuu yhden vuorovaikutteisuuden pohjalle. Kuitenkin kospetisuunnitelmaan liittyy muta ja puroleikkejä sekä kiipeilyn mahdollistavaa ympäristöä.

Palautteessa huomattiin konseptini tuotemaisuus, mikä oli hieman tahaton pikaisen illustraation aiheuttama piirre. Halusin esitellä konseptini peruselementit mahdollisimman yksinkertaisina kuvina, jotka eivät vesisi huomiota yksityiskohtiin. Tarkoitus oli välittää luonnon elementtien suurta roolia ja ameebojen erilaisia luonteita.Tätä olisi toki voinut avata hieman lisää sanallisesti.

Sain palautetta, että ameebojen välillä voisi olla jotain vuorovaikutusta, mikä pitää täysin paikkansa. Tämä olisi ollut seuraava askeleeni suunnitelman edetessä, etteivät eri alueet jää irrallisiksi. En edelleenkään tiedä miksi tämä aspekti jäi välikritiikkiaineiston ulkopuolelle. Luulen että hissipuheen ja esityksen valmistelu vei huomiota aika paljon viimeisellä viikolla. Joka tapauksessa olen alkanut pohtia eri luonteisten ameebojen keskinäisiä suhteita. Jotkut niistä ovat kuin paita ja peppu kuten vesi ja puu, jollain on pelkkä yksipuolinen suhde kuten hiekalla ja vedellä. Jotkut aiheuttavat toisilleen vain harmia kuten hiekka ja puu. Näitä leikillisiä dynamiikoita olen nyt jonkun aikaa meittinyt ja niistä pystyy ammentamaan paljon erilaista. Esimerkiksi puuameebat ovat eräänlaisia metsäsaarekkeita, joissa on elotontakin puurakennetta. Hiekan läheisyydessä on ”pystyyn kuolleita” puita hiekan kuivasta vaikutuksesta. Nämä puut ovat tietysti vain kiipeilyyn tarkoitettuja rakenteita. Vesi ja hiekka muodostavat ”mutaleikkipaikan” ja kiviameeban yli valuva vesi muodostaa puron uomia.

Konsepti on hyvä ja toteuttaa tarkotustaan. Se tuntuntuu ratkaisevan itse omat ongelmansa.

Sain valitsemani suunnittelukohteen suhteen sekä kritiikkiä että positiivista palautetta. Tästä oppia otan sen verran, että tutkin Töölön historiaa ja akaupunkirakennetta hieman enemmän, vaikka sitä olenkin jo tutkinut. Keskeinen kritiikki liittyi paikan luonteeseen ilmavuutta lisäävänä elementtinä tiiviissä kaupunkirakenteessa. Omat suunnitelmani eivät tule kovinkaan radikaalisti tätä tilannetta muuttamaan, sillä kokrkoja muutetaan maksimissaan pari metriä, eikä muurin alla oleva tila itsessää ole mihinkää katoamassa. Mutta tämä oli pointtina hyvä, mitä en ollut alueen luonteesta itse hoksannut, joten pyrin säilyttämään paikan ilmavuuden. Suunnitelman istuvuudesta Töölöön ei itsessään ole epäilyksiä, silläkaupungisosan arkkitehtuuri ja yleisilme ei minun mielestäni ole erityisen vakava. Materiaalisuus on keskeisiä suunnitteluperiaatteitani ja tulen ammentamaan tämän suhteen paljon ympäristöstä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *