Teeman kirkastaminen

Välikritiikin jälkeen minulla on tiedossa ainakin suunnittelukohde, joka tosin on sekin on hieman pohdinnan alla, jos aion suorittaa 15 opintopistettä kurssista. Tämä on siis lähtökohtainen tavoitteeni, mutta jos en saa luotua itselleni riittävän laajaa tehtävänantoa, saattaa se jäädä haaveeksi.

Teeman pyörittely:

Teemana olen pyöritellyt sekä muokattavaa/mukautuvaa leikkiympäristöä sekä ylisukupolvista leikkiympäristöä. Kaikki ikä- ja ihmisryhmät olisivat tervetulleita vain olemaan, oppimaan tai leikkimään. Ihanne olisi, että ympäristö voisi karistaa aikuisilta kaikki estot ja saada heidät vapautuneina lumoutumaan leikin maailmaan. Kyseessä voisi olla eräänlainen leikkipuistokonsepti, josta tehtäisiin case-esimerkki valittuun kohteeseen.

Palataan hetkeksi muokattavaan leikkiympäristöön, sillä se on kahdesta käsittelemästäni pääteemasta abstraktimpi. Käytännössä tämä vastaa useiden lasten leikintutkimusten päähavaintoon lasten olemuksesta – lapsi on aktiivinen ympäristönsä havainnoija ja muokkaaja. Lapsi nähdään myös eräänlaisena villiheimolaisena, joka ei ole vain matkalla johonkin seuraavaan kehitysvaiheeseen vaan on sellaisenaan valmis aktiivinen yksilö, jonka maailmaan ei aikuisella ole pääsyä. Lapset kuuluvat samaan villiin heimoon jakaen saman tavan kyetä eläytymään leikin maailmaan ilman reaalimailman rajoitteita. He kykenevät myös aikuisen näkökulmasta käsittämättömällä tavalla luomaan ja leikkimään kompleksisia leikkejä ilman konflikteja. Tämä on tosin hieman sivupolku, mutta silti eräänlainen tiivistelmä siitä teoriakehyksestä, josta olen aihetta lähestynyt.

Lapselle tärkeitä elementtejä ovat muokattavissa olevat asiat, jotka eivät aseta toiminnalle rajoitteita. Esimerkiksi muovailtavalla hiekalla leikkimisellä on terapeuttisia vaikutuksia, kuten hiekkaterapia on osoittanut. Samoin vedellä ja tulella leikkiminen kiehtovat lapsia, tosin jälkimmäinen on näistä kielletty ja vaarallinen. Vesi taipuu leikissä moneen, ja sitävoi käyttää yhdessä hiekan kanssa. Nämä ovat eräänlaisia klassikoita.

Lapsuuteni metsissä kepit ja puunrungot loivat mahdollisuuksia kehitellä monenlaista. Eniten minua kuitenkin kiehtoivat luonnosta löytyneet paikat. Ne tarjosivat kukin erilaisine piirteineen ympäristön erialisille leikeille. Kalliolla, josta näki pitkälle ja jossa oli keloja leikittiin eräänlaista alkuasukasleikkiä. Siinä laulettiin merirosvolauluja yms. ja paukutettiin kepillä onttoa puunrunkoa. Pystyyn kuivuneiden puiden juurakot toimivat ”ruokien” säilytysastioina. Luulen että paikan dramaattisuus ja eräänlainen ylevyys innoitti leikin aiheeseen. Tämä on tärkeä aspekti, joka tuli myös lukemissani leikintutkimuksissa esille. Erilaiset leikit vaativat erilaisen paikan, ja joitain leikkejä voi leikkiä vain juuri tietyssä paikassa. Samoja leikkejä saatetaan leikkiä pitkiäkin aikoja, mutta ajan myötä ne jäävät ja tilalle tulee muuta.

Tästä syystä olisi mielenkiintoista luoda leikkiympäristöön kymmeniä erilaisia paikkoja osana kokonaisuutta. Ne olisivat yksityiskohtaisia ja lapsen mittakaavassa kiinnostavia. Osa näistä syntyisi todennäköisesti vahingossa, osa ei lapsia koskaan tulisi kiinnostamaan, mutta yhtä kaikki, ympäristön monipuolisuus ja kiinnostavuus tarjoaa ns tarjoumia ja ernemmän mahdollisia paikkoja leikeille.

Yksi aspekti vielä muokattavaan leikkiympäristöön liittyen. Muokattavuus johtaa helposti eräänlaiseen leikkivälinesuunnitteluun, jossa välineet olisivat muokattavissa liikkuvine osineen, mutta tavoitteena olisi ennemminkin suunnitella ympäristö, joka olisi yksi suuri monipuolinen leikkiväline itsessään. Teeman keksiminen tuntuu tämän suhteen väkinäiseltä ja sitä on vaikea sanoittaa. Tavoitteena on ennemminkin ympäristön mukautuminen lapsen leikkihin hänen päänsä sisällä kuin ympäristön todellinen muokkautuminen. Tietysti on tärkeää, että lapsi voi jollain tavalla vaikuttaa puiston rakenteiden fyysiseen olomuotoon ollessaan paikalla, mutta suurin osa asioista tapahtuu kuitenkin lapsen pään sisällä.

Tästä sainkin muutaman idean: Voisiko puistossa olla puro, joka syntyisi ylemmällä paikalla olevan pumpun luota. Lapset voisivat muokata puron uomaa haluamansa mukaan alavammalla niityllä, joka olisi myös eräänlainen jättömaa. Tämä olisi klassinen puroissa toteutuva patoleikki 2.0. Tietysti voisi olla kymmeniä valmiita uomia, joita tukkimalla lapset voisivat johtaa vettä haluamaansa paikkoihin. Tämä vaatisi yhteistyötä liikuntaa ja kommunikaatiota, kun lapset juoksisivat pato/puroverkoston uomalta toiselle. Alajuosulla olisi puiston levyinen kouru joka keräisi veden talteen, josta se pumpataan takaisin ylös. Tämänkaltaisia vapaita, muokattavia ympäristöjä olisi siis tarkoitus luoda. Luulen että vanhemmat voisivat innostua organisoimaan lasten kanssa tällaista purojärjestelmää ehkäpä jopa keskenään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *