Viikkotehtävä 3 – kaupunkikävely

Sain perjantai-iltapäivällä viimein mahdollisuuden lähteä kävelylle Munkkiniemeen. Suuntasimme sinne Tapiolasta bussilla yhdessä 10-kuisen tyttäreni kanssa sateisessa syysilmassa. Sade oli kuitenkin jo lakannut saapuessamme perille, ja pystyin keskittymään olennaiseen.
Lähtöpisteeni oli tutuin kohta koko Munkkiniemen alueella eli Munkkiniemen aukio. Sieltä tuntu luontevalta lähteä kulkemaan Munkkiniemen puistotietä syvemmälle kaupunginosaan. Eksyn pian sivukauduille ja syvemmälle asuinalueelle. EN ollut aikaisemmin käynyt sillä ja ihsatuin alueeseen välittömästi.

On vaikea sanoa mikä sai minut kulkemaan juuri kulkemiani reittejä. Luulen että eri ärsykkeet eri kerroilla. Joskus kaunis ruska jollain kadulla tai kaunis arkkitehtuuri vetivät puoleensa. Toisinaan kaartuva katu kiehtoi. Keraan kadun pintamateriaali, tässä tapauksessa erityinen laatoitut sai muutoksen aikaan kurssissani. Suurin vaikutus on luultavasti ihmisen luontaisesti ja vaistonvaraisesti valitsemilla reiteillä kun kuljeskelu on tavoitteetonta.

En löytänyt kuin yhden lekkipuiston, joka oli kokonaisuutena kiehtva ja kiinnostava, niin omasta kuin lapsinäkökulmasta. Kyseessä oli päiväkodin leikkipuisto ja piha-alue, joten sitä en kehdannut alkaa kuvailemaan sen ollessa täynnä lapsia. Leikkipuistoihin ja piha-alueille oli sen sijaan suunniteltu joitain esimerkiksi betonielementtejä, jotka toimivat mielenkiintoisina detaljeina. Vaikea sanoa olivatko ne lasten aktiivisessa käytössä, mutta näen niissä potentiaalia monen leikin paikaksi. Mielenkiintoisimmat paikat leikkiin (peilaan siihen, mitä itse leikin lapsena, ja mitä olen leikkitutkimuksesta oppinut) Munkkiniemen ympäristössä olivat täysin muihin toimintoihin tarkioitettuja ja vaarallisia, eikä niissä todennäköisesti edes leikitä. Esimerkiksi mattotelineet eivät ole kummoisessa käytössä, mutta itselle pienenä se toimi kotipihan kiipeilytelineenä. Jos sen alle vain lisäisi turva-alustan niin saisipahan käyttöön nekin rakenteet. Vaikka onhan se selvä, että ne olisivat silti kyseenalaisia leikkipaikkoja.

Kävely herätti paljon sekalaisia ajatuksia, joihin palaan vielä varmasti myöhemmin. Kohdealueen valintaa en ole saanut edistettyä, mutta alueelta löysin yhden puiston, jonka kehittäminen olisi mielenkiintoinen projekti. Otinkin puistosta yhden kuvan sen betonirakenteesta, joka inspiroi. Kyseessä on solnanpuistikko, jonka leikkivälineistö on hyvin vähäistä a osin huonossa kunnossa. Puistikossa on paljon pinnanmuotoja, mikä tekee siitä mielenkiintoisen, mutta puusto rajaa mielenkiintoisimmat paikat leikkialueen ulkopuolelle. Tämä voisi olla yksi mahdollinen kohde, vaikka itse kantakaupungin alue kiinnostaa myös. Puistikkoa vastapäätä on ruotsinkielinen yläaste, ja olisikin mielenkiintoista saafa luotua puistikon sille puolelle nuorison oleskelutilaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *