Aivomyrsky

Olen oppinut kahtena ensimmäisenä viikkona enemmän lapsille soveltuvista ympäristöstä, leikeistä ja leikkiympäristöistä enemmän kuin mitä olen enne kurssia tiennyt tai ymmärtänyt. Aihe on alusta asti tuntunut heleposti lähestyttävältä ja lisääntynyt ymmärrys ja tieto on lisäänyt itsevarmuutta suunnittelun suhteen. Toisaalta, mitä enemmän olen oppinut, sitä nöyremmäksi olen tullut stehtävän vaatimusten suhteen. Lasten maailmaan on vaikea päästä ja lapsille suunnittelu vaatii erityistä herkkyyttä.

En tiedä vielä misä kohteeni tulee sijaitsemaan, mutta muutamia ajatuksia on siitä jo muodostunut. Se voisi olla Kruunuhaassa taskupuiston muuttaminen leikin, kohtaamisen ja oleskelun paikaksi, suuren keskustassa sijaitsevan kävelykadun muuttaminen sallivammaksi lasten näkulmasta (jopa leikittäväksi) tai sitten suunnitella esimerkiksi Munkkiniemeen leikkipuistokonsepti kaikenikäisille.

Sekalaisia ajatuksia mahdollisuuksista sinkoilee ajatuksissa. Tärkeänä pidän silti sisällyttää muutama asia suunnitelmiin: materiaalien ja pintojen yksityiskohtaisuus ja mielenkiintoisuus, luonnollisten, muokattavien elementtien kuten veden, hiekan, puun ja kivien asettaminen suureen rooliin, ja ympärsitön riittävä yksinkertaisuus, jotta mielikuvitukselle jää sijaa. Viimeisintä mietin vielä, sillä lapset harvemmin leikkivät mielikuvitusleikkejä julkisilla paikoilla, varsinkaan yksin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *