Toinen maastokäynti Lappeenrannan linnoituksessa 24.11.

Otan nyt Sofiasta mallia ja avaan musiikkivalintojani, joita käytin tänään Lappeenrannassa työskennellessäni. Valokuvaamisen ohessa kuuntelin Forest Swordsin Compassion-levyä, joka sopi mielestäni sekä tunnelmaltaan että aiheeltaan sopivalta työskentelymusiikilta tänään kyseessä olevaan tehtävään ja pienen pakkasen syleilemän linnoituksen maisemiin. Levy on osittain synkkä, mutta niin on toisaalta suunnittelutyön aihekin. Työskentelymusiikkina kuuntelen varmasti monien muiden tavoin paljon musiikkia, jossa tunnelmalla on pääpaino ja jossa ei ole liikaa sanoja häiritsemässä omaa ajatusprosessiani.

Spotify-linkki levyyn:

https://open.spotify.com/album/3Mp0TZs7hlVdjUO0LVTlqh?si=lTNlMLcbTjOoQSmCQcyHSw

Jaakko Ruuskan luennon innoittamana kiinnitin tällä Lappeenrannan käynnilläni vielä tavallistakin enemmän huomiota myös siihen, kuinka kotikaupunkini maisema on varmasti ollut jollakin tavoin samanlainen ja toisaalta hyvin erilainen kuin entisten sukupolvien Lappeenranta. Olen myös paljon pohtinut suunnittelutyöni aikana sitä, että vaikka maisema pysyisi samana, kokemus siitä on eri olosuhteissa todella erilainen.

Huomaan myös itse että Lappeenranta tuntuu ja näyttää yhdeksän Helsingissä asutun vuoden jälkeen hyvin erilaiselta (kyllä, siitä on niin kauan vaikka edelleen puhun monien helsinkiläisten mielestä vahvaa Lappeenrannan murretta). Osa tästä varmasti johtuu siitä, että kaupungin keskustaa on uudistettu viime vuosina rankalla kädellä, eikä siellä ole enää samanlaisia tiloja ja samaa tunnelmaa kuin 90- ja 00-luvuilla. Osa toisaalta johtuu varmasti siitä näkökulman muutoksesta, joka minulle on tapahtunut sekä Helsingissä asumisen että aikuistumisen myötä. Tämä on yksi syy, miksi minusta on siis alkanut tuntua jollakin tavalla asiaankuuluvalta tehdä tämä maiseman avulla rajoittunutta näkökulmaa käsittelevä teos juuri tänne kotikaupunkiini.

Muistelen, että jossakin vaiheessa suunnittelualuettani valitessa painin sen kanssa, että miksi teen juuri tämän työn juuri tähän paikkaan. Silloin Jyrkillä oli mielestäni taas erittäin hyviä huomioita siitä, miksi työni olisi juuri oikeassa paikassa, ja etenkin huomio siitä ettei kaiken tarvitse aina olla täysin suoraviivaisesti järkeiltävissä. Totesin siis, että jos jonnekin tämä muistomerkki on suunniteltava, niin miksi ei sitten tänne.

Aluksi, kun päätin suunnittelualueeni, pohdin onko oma siteeni kaupunkiin tarpeeksi vahva syy tehdä tätä teosta Lappeenrantaan. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen että on (vaikka siihen on toki myös muita syitä). Monestihan taiteilijan omilla kokemuksilla ja taustalla on suuri merkitys siinä, kuinka hänen teoksiaan tulkitaan, vaikka se ei sitä varsinaisesti kaikkea lihaa teosten ympärille toisikaan. Myös monet taidehistoriadokumentitkin käsittelevät taiteilijoiden elämää ja työtä rinnakkain. Uskon siis, että oma siteeni Lappeenrannan linnoitukseen tuo työn tulkitsemiseen oman tasonsa, vaikken mikään suuri taiteilija olekaan.

Toinen asia, joka minua huoletti jossain vaiheessa oli se, että Lappeenrannan linnoituksella on hyvin pitkä historia myös muuna kuin sisällissodan vankileirinä. Olen kuitenkin päättänyt, että vaikka muistomerkkini ensisijainen tehtävä olisi herättää ajattelemaan sisällissotaa ja sen uhreja, en halua sulkea pois muita teoksen mahdollisesti herättämiä konnotaatioita. Uskon, että se voi olla pikemminkin etu kuin haitta, että teoksen voi myös liittää sekä nykypäivään että muihin historian tapahtumiin sisällissodan lisäksi. Kuitenkin monet samat syyt ja seuraukset, tunteet ja kokemukset voi liittää moniin ilmiöihin ja tapahtumiin, ja itse asiassa tämän tiedostaminen ja siihen kannustaminen tai johdatteleminen voi ehkä antaa jonkinlaista laajempaa perspektiiviä historiaan ja maailmaan kokonaisuutena.

Lopulta, kun olen pohtinut omaa työtäni valitsemallani suunnittelualueella, olen päätynyt siihen lopputulokseen, että tämän teeman ja paikan yhdistäminen on lopulta jopa aika runollinen ratkaisu. Oman henkilökohtaisen siteeni ja maiseman muotojen mahdollistamien näkymien lisäksi paikan historia vankilana sekä kaikkien linnoitusten rakentamisen alkuperäinen tarkoitusperä (maksimaalinen näkyvyys linnoituksen ulkopuolelle, ja samalla katseelta suojaaminen sieltä) puhuvat samaa kieltä oman teokseni teeman kanssa. Siksi uskon tässä vaiheessa, että teoksesta on mahdollista tulla monitasoinen ja luonteva työ, joka toivottavasti toimii sekä järjen että tunteen tasolla.

 

Aiemmalla Lappeenrannan käyntikerrallani kuvasin mahdollisia muistomerkin sijoituspaikkoja, ja nyt osasin keskittyä paremmin muistomerkin sisältä näkyviin mahdollisiin maisemiin. Näiden näkymien kautta sain paljon uusia ideoita objektieni sijoituspaikoiksi, ja koen että ideani kiteytyi. Kuvasin paljon linnoituksessa olevia ja sieltä näkyviä maamerkkejä.

Monista paikoista näkyi hienosti Lappeenrannan tai Lappeen kirkko, ja mietin myös niiden näkymien käyttämistäni työssä. Toisaalta en ehkä halua, että työni synnyttää liian kristillissävytteisiä tulkintoja, joten käytän ehkä korkeintaan yhtä kirkkonäkymää työssäni. Mietin myös objektieni lukumäärää, joka voisi olla esimerkiksi seitsemän seitsemällesadalle linnoituksen vankileirillä kuolleelle, mikä taas voisi synnyttää lisää kristillisiä tulkintoja. En ole itse kristitty, mutta uskonnolliset tulkinnat voivat tosin olla ihan päteviä, vaikka ne eivät varsinaisesti ole minun oma tapani hahmottaa maailmaa.

  

Linnoituksessa valokuvaamisen ja edellä olevien ajatusten kehittelemisen lisäksi kirjasin myös hieman käytännön huomioita ja ideoita muistiin, jotka näkyvät tässä.

Toinen käyntikerta Lappeenrannassa tämän kurssin puitteissa oli siis hyvin antoisa, ja nyt on taas mukavaa jatkaa työskentelyä entistä selkeämmät suuntaviivat hallussa.

P.S. Olen myös miettinyt työni nimeä, ja viime välikritiikin jälkeen nimeksi muotoutui Subjektiivinen todellisuus (viime välikritiikissä se oli vielä Todellisuuden subjektiivisuus). Toisaalta yksi nimivaihtoehto voisi olla myös Poissa silmistä, poissa mielestä, taas Damien Hirstiä mukaillen. En siis muuten ole ainakaan aiemmin ollut maailman suurin Damien Hirst -fani, vaikka näiden blogipostauksien perusteella saattaisi siltä vaikuttaakin. Tämän työn kanssa tämä Hirst- vyöry on oikeastaan johtunut siitä, että aloin tutkimaan hänen yhtä työtään referenssimateriaalina, ja se johti seuraavan työn tutkimiseen, ja se taas aina seuraavaan. Pidän kyllä Hirstin monien teosten filosofisia kysymyksiä herättävästä otteesta.

http://damienhirst.com/out-of-sight-out-of-mind

 

Posted by Raisa

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *