Suomenlinna 20.9.

Suomenlinnaan saapuessamme kävimme ensin katsomassa Suomenlinnan vankileirin muistopaikkaa, jonka on tehnyt Marja Kanervo vuonna 2004. Muistopaikka on jopa hieman hankala löytää, sillä se sulautuu ympäröivään maisemaan hienovaraisesti. Muistomerkki on hyvin herkkä ympäristötaideteos, jonka näkeminen voi olla pieni antikliimaksi, jos odottaa näkevänsä jotakin kovin mahtipontista.

Itse tulkitsen teoksen ottavan näkökulmaksi sodan muistojen hitaan mutta varman hiipumisen ja kertovan sen luontevasti, kun kiveen kaiverretun vuosiluvun 1918 yli kulkee jatkuva vesivirta samalla kuluttaen sitä hitaasti näkymättömiin. Mielestäni työssä on erityisen hienoa se, että se jättää katsojalle jotakin oivallettavaa. Tällä hetkellä teoksen pystyy näkemään vain nykyisessä asussaan, mutta virtaava vesi tuo hienosti työhön aika-aspektin, joka saa myös miettimään sisällissodan ymmärtämisen menneisyyttä ja tulevaisuutta.

Suomenlinnassa pidetyt luennot antoivat hyviä näkemyksiä sekä paljon erinomaista referenssimateriaalia sisällissodan käsittelyyn sekä suunnittelupaikan ja -teeman hahmottamiseen. Näissä kolmessa luennossa oli hienoa se, että ne antoivat kaikki yhdessä hyvän kokonaiskuvan sisällissodan jälkeen tapahtuneesta sodan muistamisesta ja tutkimisesta, sillä ne käsittelivät erilaisia toisiaan lähellä olevia asioita.

Juha Siltalan luento sisällissodan psykohistoriasta oli hyvin syvällinen katsaus sisällissotaa edeltäviin olosuhteisiin, jotka saivat ihmiset ajattelemaan ja käyttäytymään niin kuin he tekivät. Tuomas Teporan luento taas antoi hyvän yleiskatsauksen siihen, kuinka sisällissodan muistamiseen on suhtauduttu sadan vuoden aikana.

Ulla-Maija Peltosen luento meni tietyllä tavalla yksityiskohtaisempaan aiheeseen, ja antoi hyvän käsityksen erilaisista konkreettisista tavoista, joilla sisällissotaa on muistettu. Itseäni alkoi kovasti kiinnostaa Ulla-Maija Peltosen esittelemä karsikkotraditio, jota harjoitettiin silloin kun punaisten uhrien muistaminen oli kielletty.

 

Posted by Raisa

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Comments are closed.