Konseptin työstön taustaa ja palautteen reflektointia

Torstaina 1.11. kuulimme ryhmäläisten konseptien ja luonnosten esittelyt. Työaiheet olivat mielenkiintoisia ja vaikuttavaa oli, miten hyvin kaikki pysyivät annetussa kolmen minuutin esittelyajassa niin, että pääpointit työstä välittyivät kuulijoille. Antoisaa oli myös kuunnella ohjaajien kritiikkiä ja osallistua palautteen antamiseen ja keskusteluun itsekin. Samoja, itsellekin annettuja palautteita käsiteltiin eri lähestymiskulmista, jolloin omankin työn edistäminen selkiytyi ja sain työkaluja vaikean aihealueen ymmärtämiseen ja sen työstämiseen.

Oman konseptini kokosin kävellen Kalevankankaan alueella, valokuvaten maisemia ja lukemalla useita teoksia liittyen alueeseen ja vuoden 1918 tapahtumiin. Aika pian harjulta hahmottui pitkä nauhamainen puistokokonaisuus, joka houkutteli tekemään suunnitelma matkan tai reitin muotoon. Ohjauksessa Ranja johdatteli tutkimaan ottamiani valokuvia ja pohtimaan maisemaelementtejä, jotka symbolisesti kuvaavat sodan tapahtumia ja muistamista. Tätä kautta löytyi reitin elementit: portti hautausmaan verisistä tapahtumista lähtöpisteen aukiolle, sodan ahdinkoa kuvaava korkea muuri ja tasapainottelevan yhteiskunnan uudelleen yhteen hitsautumista symboloiva jyrkkä rinne. Emilian kanssa taas keskustelimme päätepisteenä olevasta puistometsästä ja siitä, miten puisto kytkeytyy tähän päivään eri tarpeiden kautta. Näin alun alkaen sovinnonpuistoksi nimetty metsä sai uuden merkityksen kiitollisuuden puistona. Kiitollisuutena tätä päivää kohtaan, siitä mitä meillä nyt on, mitä olemme yhdessä saavuttaneet, emmekä joudu kohtaamaan samoja hirveyksiä, joita alueella koettiin sata vuotta sitten. Kiitollisuudenpuisto muistuttaa meitä hauraasta elämästä ja rauhan vaalimisesta.

Palautteen saaminen vahvistaa ajatuksia ja saa aikaan lisäpohdintaa. On valtavan tärkeätä, että ajatukset ja pitkälti itsenäisenä prosessina tehty konsepti on ymmärrettävä ja koetaan kiehtovana. Pienryhmäläisten purkamat ajatukset lauseiksi konkretisoi konseptia ja työtä on motivoivaa jatkaa eteenpäin.

Itseäni pysäyttävimmän kritiikin sain kiitollisuuden puiston oikein ymmärtämisestä. Voiko kiitollisuuden liittää ahdistavaan aiheeseen ja saako aihealueen sisällä olla kiitollinen. Haasteenani jatkosuunnittelussa onkin tuoda kiitollisuuden käsite oikein esille sekä se, miten vuoden 1918 tapahtumat sekä sadan vuoden aikajana välittyvät metsäreitillä kulkijalle. Reitillä olevat elementit ovat jo paikoillaan, millaisia lisäyksiä teen itse tai miten suunnittelen reitin havainnolliseksi? Keskustelua aiheutti myös reitin toimiminen toisinpäin. Tätä aion vielä pohtia, mutta toistaiseksi näen reitin toimivan konseptini teemalla vain yhteen suuntaan, poissulkematta sitä, että reitin voi kulkea myös toisin päin kauniista maisemista nauttien. Kiitollisuudenpuisto on varmasti kiitollisuuden vertauskuvana tätä päivää kohtaan vailla tietoisuuttakin sota-ajasta ja hautausmaan välittömässä yhteydessä oleva aukio tapahtumiin syventävä muiston paikka, vaikka reitille ei lähtisikään.

Itse lähden seuraavaksi pilkkomaan reittiä osiin ja suunnittelemaan alueita tarkemmin. Sain ohjeeksi miettiä näkymiä reitin varrella ja niiden päätepisteitä. Tärkeitä ja haastaviakin kohtia matkan varrella on teemasta toiseen siirtyminen. Pekka konkretisoi hyvin itselleni haastavaksi kohdaksi muodostuneen lyhyen tieosuuden harjupuistojen välissä kuvaavan selkeästi sodan päättymistä ja seuraavaan vaiheeseen siirtymistä. Tästä on hyvä jatkaa.

Vastaa