Pohdintaa referensseistä

Pohdimme referenssejä yhdessä Emilia Hiltusen kanssa, sillä meitä yhdistää suunnittelukohteen valinta Tampereelta. Käsittelemme kumpikin suunnitelmassa mäntyharjuista puistometsää, minä Kalevankankaalla ja Emilia Pyynikillä.

Metsä toimii hyvin muistamisen paikkana sen elämän jatkuvuuden symboliikallaan. Referenssejä tutkiessamme löysin 32-vuotiaana leukemiaan kuolleen kahden pienen pojan äidin Hannan muistoksi perustettavasta muistometsähankkeesta. Näin Hanna kirjoitti koskettavassa blogissaan:”Luonnonsuojelu on minulle erityisen tärkeää ja lisäksi tämän keräyksen kautta suojeltavassa metsässä poikani ja muut läheiset saavat paikan, jossa kulkea ja muistella minua. He voivat tuntea minut suhisevana tuulena kasvoillaan, nähdä naavana puiden oksilla ja kuulla lintujen lauluna.”

Vierailin viime viikonloppuna Kalevankankaan hautausmaalla, mistä löytyy hautamuistomerkki sekä punaisille, että valkoisille. Hyvin keskeisellä paikalla kappelin välittömässä yhteydessä sijaitsee sankarillinen valkoisten patsas tekstillä ”Viestin toit sä maasi ja heimosi vapaudesta henkesi uhalla”. Punaisten muistomerkki on asteen vaatimattomammalla paikalla ja siinä lukee ”Vakaumuksensa puolesta sortuneiden työläisten muistolle”. Kahtiajakautuneisuus on vahvasti esillä edelleen niin näiden muistomerkkien olemuksessa, teksteissä kuin niiden sijoituksessakin hautausmaalla.

Kalevankankaan hautausmaan kappelin seinään kiinnitetty taulu valkoisten kaatuneiden muistoksi.

Hieman erilainen punaisten muistomerkki ”Elonpirta” sijaitsee Joensuun Siilaisissa. Muistomerkki koostuu seitsemästä 4,5 metriä korkeista graniittipaasista, jotka kuvaavat yhteiskunnan rakentamisen kestäviä peruspilareita: vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, ihmisarvo, oikeudenmukaisuus, rauha ja yhteisvastuu. Teoksessa meitä puhutteli ensin sen sijainti vastaavassa mäntyisessä kangasmetsässä kuin suunnittelukohteemme Tampereella. Pian pohdimme sitä, että vaikka kyseessä on punaisten muistomerkki, on siinä mukana harvinaista yhteiskunnallista tasavertaisuuden ja puolueettomuuden symboliikkaa.

Lähestymme molemmat Emilian kanssa suunnittelutyötämme puolueettomalta kannalta ja pidimme tärkeinä referensseinä myös sodan sijaiskärsijöitä kuten lapsia. Luin Imatralaisen Viola Heistosen blogin lapsen asemasta 1900-luvun alun Suomessa. Blogi on luettavissa täältä: http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241276-lapset-sodassa-1918

Kun puhutaan lapsista, aihe liippaa hyvin läheltä itseäni pienten lasten äitinä. On järkyttävää ajatella, että alle kymmenvuotiaitakin lapsia on ollut konkreettisesti mukana sotimassa ja heitä on myös teloitettu syytettynä valtionpetturuudesta.

Lukulistalle merkitsin kaksi teosta: ”Levoton lapsuus”, Oiva Paloheimo kuvaa kapinan aikaista elämää Tampereella kerronnallisesti pienen pojan näkökulmasta sekä Tuulikki Pekkalaisen ”Lapset sodassa 1918”.

Keskustelimme Emilian kanssa myös muistomerkkien käsittämättömästä määrästä maailmalla niiden tarpeellisuudesta, vanhenemisesta ja saamastaan kritiikistä. Löysimme näistä kaksi hyvää esimerkkiä. Toinen on hyvin erikoinen syrjässä sijaitseva hylättynä rapistuva kommunismin muistolle pystytettymonumenttikokoelma Bulgariassa:https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005865969.htmlja toinen taas pahaan keskittymisestä kritiikkiä saanut niin ikään kommunismin muistolle suunniteltu massiivinen monumentti Kanadassa: http://www.azuremagazine.com/article/canadas-monumental-controversies/

Suunnittelutyöhön inspiraatiota ja esikuvia haimme maisema-arkkitehtuurin muodonannosta ja materiaaleista näyttävien puistojen, aukioiden ja katutilojen kautta. Näistä muutama esimerkki alla:

  • Wenchuan earthquake memorial, Kiina
  • Garden of remembrance, Seattle
  • Denkmal für die ermordeten Juden, Berliini
  • 23° Escape hotelli, Khao Yai, Thaimaa
  • Ewha womans university kampus, Soul, Etelä-Korea

Vastaa