Kurssin alku

Erityisympäristöjen suunnittelu on ensimmäinen studio kurssini maisema-arkkitehtuurin maisteriohjelmassa.  Kurssin esittelystä mainittiin kurssin nimen olevan hiukan harhaanjohtava, sillä kaikki maisemat ovat omalla tavallaan erityisiä. Hetken pohdittuani olen samaa mieltä siitä, ettei maisemia voi arvottaa erityiseksi tai vähemmän erityiseksi. Kyse on siitä, kuka ja kuinka maisema koetaan. Joku voi kokea erityiseksi maisemaksi lapsuuden maiseman leikkipuistoineen ja peltoineen, toinen taas pitkälle rakennetun kaupunkiaukion monitahoisine elementteineen. Studiokurssina erityisympäristöjen suunnittelu tarkoittaa kuitenkin perehtymistä erityistä asiantuntemusta vaativaan suunnittelutehtävään, mutta kohteet voivat olla hyvinkin erilaisia.

Tällä kurssilla erityiseksi suunnittelukohteen tekee sen historia. Aihepiirinä on paikat ja maisemat, jotka liittyvät vuoden 1918 dramaattisiin ja traumaattisiin sodan tapahtumiin. Onko mahdollista tarkastella sotaa ja sen kauheuksia, ihmiskohtaloita ja sukupolvien yli kestävää ahdistusta maisema-arkkitehtuurin keinoin? Unohtamisen ja sovittamisen käsittelyä rakennetusta ympäristössä ja maisemassa. Aihe on kiinnostava ja odotan paljon tapahtumapaikkojen esittelystä niin luentojen kuin kohdekävelyidenkin muodossa. Uskon löytäväni kohteen, joka herättää minussa tunteita ja houkuttelee syventymään tapahtumiin ja paikan luonteeseen tarkemmin. Se on kohde, josta tulen suunnittelutyöni tekemään tälle kurssille.

Lukutehtävä kurssin ennakkotehtäväksi oli kohdallani onnistunut avaus kurssin aihealueeseen vuoden 1918 tapahtumiin. Luin Antti Tuurin kirjan Kylmien kyytimies intensiivisesti yhden päivän aikana. Tämän jälkeen perehdyin tapahtumiin lukemalla tietoa internetistä ja keskustelemalla aiheesta mieheni kanssa, joka on sotatieteiden maisteri. Tapahtumat vuoden aikana sekä hiukan ennen ja sen jälkeen alkavat hahmottua jonkinlaisena aikajanana mieleeni. Tieto lisää tuskaa –näin sanotaan ja tässä asiassa se todella pitää paikkansa. Eritoten pienten lasten äitinä ahdistun ajatuksesta, kuinka tuon ajan lapset ovat saaneet kestää traumaattisia kauheuksia aivan liian pieninä. Suunnittelijana on kuitenkin tärkeätä tietää ajan tapahtumat ja ottaa vastaan myös negatiiviset tunteet, jotka mieluummin työntäisi pois. Ensimmäisellä luennolla esitellyt muistomerkit olivat vaikuttavia. Suunnittelijan on täytynyt perehtyä pohjamutia myöden muistamisen kohteisiin ja ajanjaksoon, jotakin niinkin näyttävää luodakseen kuin esimerkiksi Maya Linin suunnittelema teos Washingtonissa Vietnamin sodassa kaatuneiden ja kadonneiden muistoksi.

Kuin tilauksesta tällekin kurssille olin Berliinissä elokuussa Aallon avoimen yliopiston käsivarapiirustuksen kurssilla ja vierailin vaikuttavalla Holokaustimuistomerkillä. Kirjoitan tästä enemmän myöhemmin, mutta julkaisen tähän jo ottamani valokuvan aukiolta.

Holokaustin muistomerkki, Berliini

Vastaa