Oppimispäiväkirja Maisemarakentamisen syventävä kurssi

Kurssi alkaa olla nyt taputeltu ja voin todeta että olenpas oppinut paljon! Kurssi on ollut mielenkiintoinen matka moninaisiin aiheisiin. Oppimistavoitteeni toteutuivat mielestäni hyvin. Sukelsin mm. syvälle hulevesiin, biosuodatukseen ja biohiilen maailmaan, vaikka itse harjoitustyössä ne jäivätkin melko pieneen rooliin käyttämääni tiedonhankintaan nähden. Tämä työ ei ollut missään nimessä ollut turhaa, sillä opin hahmottamaan veden kiertokulkua ja taajamavesien hallintaa ja puhdistusta sekä niiden haasteita.

Mielestäni tunnen toteutussuunnittelun ja rakentamisen käytäntöjä melko hyvin. Lisäksi osaan hankkia rakentamiseen liittyvää tietoa monipuolisesti eri lähteistä. Ongelmatilanteessa tartun rohkeasti puhelimeen ja kysyn neuvoa asiasta paremmin tietäviltä.

Kurssin antia oli myös muiden blogipohdintojen ja töiden etenemisen seuraaminen. Kurssin parhaita puolia olikin harjoitustöiden erilaisuus. Opin paljon soista, myrkkyjen käsittelystä ja vesirakentamisesta. Pohdin kutenkin edelleen maisema-arkkitehdin roolia tällaisissa hankkeissa. Totuus on, että emme voi olla jokaisen alan asiantuntijoita.

Töiden kritiikkitilaisuus oli ristiriitainen. Oli mielenkiintoista paneutua pariin työhön syvemmin ja mielestäni kritiikin toteutus oli nerokas. Päivä opetti paljon, mutta olisi ollut tärkeää saada myös opettajakunnan kritiikki kirjallisena. Saamastani opiskelijakritiikki oli hieman epäjohdonmukainen, sillä siinä puhuttiin asioista (esim. pilaantuneista maista), joita ei työssäni käsitelty sanallakaan. Ehkä kriitikot eivät olleet perehtyneet työhöni kovinkaan hyvin ja se jäi harmittamaan.

Arvosanaäänestys oli hämmentävä ja ehkä epäreilu? Osa oppilaista oli saanut arvosanoja laajalla skaalalla ja se ihmetytti suuresti. Myös ryhmätöiden tekijät olivat saaneet keskenään eri arvosteluja. Mielestäni meidän olisi pitänyt saada tietää kunkin opiskelijan käytetty opintopistemäärä, jotta työn arviointi olisi ollut oikeudenmukaisempaa. Mielestäni ryhmätyönä tehty 15 opintopisteen suoritus täytyy olla todella paljon parempi, yksityiskohtaisempi ja laajempi kuin yksilötyönä tehty 10 opintopisteen kurssisuoritus. Toivon todella, että kurssinumeroita antaessa opettajat ovat reiluja ja ottavat huomioon tämän.

Olen tyytyväinen kurssisaavutuksiini. Suoriuduin harjoitustyöstä yksin, vaikka haasteita riitti. Olen kiitollinen saamastani ohjauksesta, joka auttoi minua tarkastelemaan työtäni eri näkökulmista. Koska kurssi on maisemarakentamisen kurssi, pidin tärkeänä että pääsen suunnittelutyössä tarkempaan suunnittelutasoon. Halusin ottaa myös valaistuksen huomioon, sillä se on mielestäni erittäin oleellinen osa maisema-arkkitehtuuria. Sillä voidaan korostaan tärkeimpiä elementtejä, luoda tunnelmaa tai turvaa.

Kurssin jälkeisenä fiiliksenä todettakoon, että ryhmätyönä onnistuminen ja menestyminen olisi ollut ehkä helpompaa. Yksilötyönä kurssi oli rankka, mutta ehkä tämä oli oman oppimisprosessin kannalta paras ratkaisu, sillä oppimaan olen tullut!

Posted by Annu Mustonen

Nyt kun työni on taittovaiheessa, huomaan että olen etsinyt paljon tietoa ja oppinut asioita mitä varsinaiseen kurssityöhön ei tullutkaan.  Työn lähtötietoja kartoittaessani etsin laajasti tietoa eri mahdollisuuksista veden laadun parantamiseen.

IMEYTTÄMINEN JA BIOSUODATUS

Imeytysrakenteet (englanniksi infiltration) tarkoitetaan yleensä maarakenteita, joilla hulevettä imeytetään mahdollisimman paljon maaperään ja pohjaveteen. Niistä hulevettä ei johdeta eteenpäin viemäriverkostoon, poikkeustilanteena kuitenkin korkeimmat ylivirtaamatilanteet tai rakenteen varastotilavuuden ylitykset. Imeytysrakenteet voidaan myös varustaa salaojalla, jolloin imeytysrakennetta voidaan käyttää vettä suodattavana ja viivyttävänä rakenteena ennen kuin se liittyy muuhun hulevesiverkostoon. Jos veden imeytymistä pohjamaahan ei voida sallia, imeytysrakenne voidaan eristää kokonaan ympäröivästä pohjamaasta. Imeytysrakenteet koostuvat yleensä karkeammista maa-aineksista kuten karkeasta hiekasta, murskeesta tai sorasta. Ne eivät välttämättä pidätä useimpia hulevesien haitta-aineita ja usein rakenteista puuttuu pintakasvillisuus. Yleisesti ottaen rakenteiden päätavoitteena on lisätä veden pidättymistä valuma-alueelle sekä pienentää ylivirtaamia viivyttämällä.

Pelkkien imeytysrakenteiden rinnalle on kehitetty biosuodatusrakenteita, joissa hyödynnetään perinteisiä imeytysrakenteita enemmän kasvillisuutta sekä monimuotoisempia suodatinrakenteita. Biosuodattamisella (englanniksi biofiltration tai bioretention) tarkoitetaan hulevesien johtamista maarakenteiden läpi, joissa tapahtuu suodattumista ja aineiden pidättymistä eri tavoin. Prosessit ovat biologisia, kemiallisia ja mekaanisia. Vesi johdetaan suodatinrakenteen läpi ennen imeyttämistä tai johtamista viemäriverkostoon niillä alueilla, joilla imeyttämismahdollisuutta pohjamaahan ei ole. Biosuodatusrakenteiden tarkoitus on maaperän vesitaseen ylläpito, ylivirtaamien pienentäminen, hulevesien haitta-aineiden pidättyminen ja kasvillisuuden näkyvä hyödyntäminen kaupunkiympäristössä. Biosuodatusrakenteessa veden viipymä ei ole pitkäkestoinen ja rakenteen on tarkoitus kuivua sade- ja sulantatapahtumien välillä, jotta suurin osa vesimääristä pystyttäisiin johdattamaan rakenteeseen.

Yleensä imeytys- ja biosuodatusrakenteita käytetään kaupunkialueilla ns. paikalliseen hulevesien käsittelyyn. Niillä imeytetään katu- ja kattovesiä teiden, pysäköintialueiden ja rakennusten reunamilla. Biosuodattaminen on luonnonmukainen käsittelymenetelmä, jossa hyödynnetään veden luonnollista kiertokulkua sekä biologisia ja kemiallisia prosesseja hulevesien käsittelyssä. Toimivalla biosuodatusmenetelmällä voidaan vaikuttaa monipuolisesti alueen ympäristökuormitukseen. Menetelmällä voidaan lisätä myös kaupunkiympäristöjen esteettisyyttä ja viheralueiden määrää. Biosuodatusrakenteita voidaan soveltaa myös jo valmiiksi rakennetuille alueille esimerkiksi rakentamalla rakenne huleveden laadulliseksi esikäsittelymenetelmäksi. Perinteisimmät imeytysrakenteet ovat sorapäällysteisiä. Ne pienentävät vesistökuormitusta huomattavasti pienentämällä poisjohdettavien hulevesien määrää sekä suodattamalla veden mekaanisesti.

Biosuodatusrakenteet tulisi rakentaa aina kuivana aikana. Rakentamista suunniteltaessa tulee huomioida aika, joka tarvitaan maaperään rakenteen stabiloitumiseen. Kasvien kasvattamiseen tulisi käyttää siementen sijaan taimia, jolloin juurtuminen on nopeampaa.

Suomen kylmä ilmasto asettaa hulevesien käsittelylle erityisiä haasteita. Maaperä ja käsittelyrakenteet voivat kärsiä jäätymisestä talvella. Tämän takia imeytys- ja suodatusrakenteiden tulisi sisältää mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan jäätymistä lisääviä aineksia, kuten savea. Myös muiden rakenteiden osien jäätyminen ja tukkeutuminen olisi syytä estää. Siihen voidaan käyttää esimerkiksi säädettäviä salaojia. Kevätsulannan ja suurten sadantojen ajaksi on varauduttava sopivilla ylivuotoreiteillä.

Imeytys- ja suodatusrakenteiden toimivuudesta kylmissä ilmasto-olosuhteissa on vain vähän tutkittua tietoa. Erilaiset rakenteet sekä hajautettu hulevesien käsittely eivät myöskään ole vielä laajassa yleisessä käytössä ja tietoisuudessa.

BIOSUODATTIMET RAVINTEIDEN KERÄÄJINÄ

Biosuodatusrakenteet ovat joustava ratkaisu hulevesien paikalliseen käsittelyyn. Orgaaninen pintamaa on tärkeässä asemassa hulevesien laadullisessa käsittelyssä. Kasvillisuudella on tärkeä asema biosuodatusrakenteen hydraulisen toimivuuden ja haitta-aineiden pidättymisen kannalta. Pintakasvillisuus säilyy parhaiten, kun suositaan sellaisia paikallisia lajeja, jotka kestävät hyvin erilaisia ympäristöolosuhteita. Kasvit, jotka kasvattavat haaroittuvat ja pitkät juuret tekevät rakenteesta toimivamman. Kannattaa suosia useita eri lajeja kasvillisuuden pysyvyyden takaamiseksi ja istuttaa kasvillisuus tiiviisti.

Hendersonin (2008) tutkimuksessa testattiin Australiassa erilaisten biopidätysrakenteiden toimivuutta hulevesien liukoisten ravinteiden poistamiseen. Samalla selvitettiin mitkä biologiset ja kemialliset mekanismit vaikuttivat ravinteiden pidättymiseen. Tutkimuksessa tutkittiin erityisesti liukoisessa muodossa olevien aineiden merkitystä hulevesien haitta-aineiden pidättämisessä. Tutkimuksessa käytettiin kolmenlaisia maarakenteita: soraa, hienoa hiekkaa sekä savipitoista hiekkaa. Jokaiselle maarakenteelle tehtiin lisäksi sekä pintakasvillisuutta sisältäviä että kasvittomia rakenteita. Liukoisten ravinteiden lisäksi synteettiseen huleveteen lisättiin tärkeimpiä kationeja kuten Ca, Na, K, Mg. Paras tulos ravinteiden pidättymisille tuli hienolla hiekalla ja hienon hiekan ja saven sekoituksella. Tutkimuksessa kasvillisuus paransi ravinteiden pidättymistä ja kasvillisissa maarakenteissa ravinteet pysyivät paremmin pidättyneinä maaperässä jopa kuivien ajanjaksojen jälkeen. Kasvittomissa rakenteissa havaittiin merkittävää ravinteiden huuhtoutumista. Kasvillisissa rakenteissa typen pidättyminen oli parempaa sitä mukaan mitä pidempi veden viipymisaika rakenteessa oli. Kasvittomissa rakenteissa osa kokonaistypestä nitrifikoitui ja huuhtoutui nitraattina maarakenteen läpi.

Kurssityöni on ollut välillä haparointia ja olen etsinyt suuntaa. Koen tämän pitkän polun olleen todella tärkeää oppimiseni kannalta. Hyvän lähtötietojen kartoituksen avulla hahmotin lammen osana suurta kokonaisuutta.

Posted by Annu Mustonen

Katsoin Unelmien maatila -dokumenttielokuvan ja se herätti minulla paljon ajatuksia kurssin teemoihin liittyen. Elokuva kertoo kalifornialaisesta pariskunnasta, joka lähtee toteuttamaan suurta unelmaansa “pienestä” ympäristöystävällisestä maatilasta koira mukanaan. Unelman toteuttaminen ei ole helppoa ja vastoinkäymisiä tulee.

Dokumentti auttaa minua hahmottamaan ekosysteemin ja toimimisen käytännössä ja kuinka luonnossa “jokaisella on paikkansa”. Esimerkiksi se, kuinka pienet eliöt ovat tärkeä osa lukuisten suurempien eläinten, esimerkiksi lintujen ravintoketjua. Puutarhassa laulava lintu tekee tietämättään puutarhurille palveluksen käyttämällä ruoakseen myös puutarhakasveille haitallisia hyönteisiä. Linnut taas hyötyvät puiden ja pensaiden suojasta ja lahoavissa puissa olevista pesäkoloista.

Elokuvassa käsitellään myös maan parannusta luonnollisin keinoin. Maatilalle tehdään mm. matokompostori. Maatilalle huomioidaan myös tulvat ja niihin varaudutaan suojakasvillisuudella.

Elokuva auttoi minua hahmottamaan monimuotoisuuden hyötyjä monesta eri näkökulmasta. Omassa kurssityössä olen pyrkinyt ottamaan monimuotoisuuden huomioon näitä oppeja muistellen.

Suosittelen elokuvaa kaikille. Se on katsottavissa täällä: https://areena.yle.fi/1-50223422.

Posted by Annu Mustonen

Arviointikriteerit workshop oli hyödyllisempi mitä osasin odottaa. Aamupäivän aikana tuli tarkasteltua omaa työtä monelta eri kantilta. Käytimme ryhmätyössä hyödyksi diplomityön arviointikriteeristöä. Mielestäni kriteerien muokkaamisessa oli tärkeää huomioida se, että kurssimme on maisemarakentamisen syventävä kurssi, joten työn pääpaino täytyy olla itse suunnittelussa. Toisaalta hyvä suunnittelu vaatii tässäkin työssä hyvän taustatyön, johon pitäisi kuulua ainakin:

• työn tavoite
• teoriaa omasta aihepiiristä
• perustelut valituista toimenpiteistä / suunnitteluratkaisuista
• suunnittelukohteen esittely
• analyysejä omasta suunnittelukohteesta

Mielestäni workshopin loppupuolella käyty keskustelu oli hyvää. Toivottavasti lopullinen kriteeristö noudattelee keskustelun linjoja.

Posted by Annu Mustonen

Minulla oli hyödyllinen ohjausaika Merin kanssa Teamsin välityksellä. Hän oli perehtynyt välikritiikkimateriaaliini ja hän haastoi minua pohtimaan, että millä tavalla suunnittelemani toimenpiteet oikeasti lisäävät alueella luontoa. Pääajatukseni on ollut koko työn suhteen “puhdistaa vettä”, mutta lisääkö se oikeasti luontoa? Olen pitänyt itsestään selvänä että on hyvä asia, että hulevesistä sidotaan ravinteita, jotta ne eivät rehevöittäisi meriä jne. En ole kuitenkaan perustellut suunniteltujen toimenpiteiden hyötyjä työssäni. Meri haastoi myös pohtimaan että veden puhdistaminen voi myös vähentää luontoa. Esimerkiksi alueen luontoarvo, viitasammakot, viihtyvät rehevissä ruovikoissa. Eli suunnittelemani toimenpiteet voivat myös vähentää luontoa.

Pohdin aihetta ja minulle tuli pieni paniikki. Ajattelin laajentaa aihettani ihan kaiken varalta ettei nyt vaan kävisi niin että jollain mittarilla luonto ei lisääntyisikään. Sain idean monimuotoisesta puistosta. Muistin viime kevään reissuiltani pari mielenkiintoista puistoa jossa vierailin ja inspiroiduin niistä!

Amsterdamissa sijaitseva Park Chinkelelande on Buro Sant en Co:n suunnittelema 12 hehtaarin kokoinen ekologinen puisto Amsterdamissa, Schinkelin kanaalin reunalla. Se on rakennettu vuosina 2005–2010. Puisto muodostuu neljästä saaresta, joille sijoittuu erilaisia vapaa-ajan toimintoja. Idästä päin katsottuna kahden ensimmäisen saaren, “Puistosaaren” ja “luontosaaren” keskeinen teema on ollut ekologisuus ja veden kokemuksen lisääminen. Saarille on pyritty lisäämään luonnon monimuotoisuutta luomalla uusia elinympäristöjä kasvi- ja eläinlajeille. Alueelle on lisätty vesipinta-alaa sekä erilaisia rakennelmia kuten siltoja, laitureita ja “valeriuttoja”. Kävely- ja pyöräily-yhteys saarten kautta yhdistää Vondelparkin Amsterdamse Bosiin.

Park Chinkelelande. (Kuva: Annu Mustonen)

Park Chinkelelande. (Kuva: Annu Mustonen)

Park Chinkelelande. (Kuva: Annu Mustonen)

Park Chinkelelande. (Kuva: Annu Mustonen)

Pariisissa sijaitseva Berges de Seinen on 2,3 kilometriä pitkä promenadi puistoalueineen Seine-joen varrella. Suunnittelualue on 4,5 hehtaaria. Alueen on suunnitelusta on vastannut Franklin Azzi Architects. Promenadin viheralueet koostuvat erilaisista tiloista. Suunnittelu on ollut mielenkiintoista ja rohkeaa. Kävelykadun varrella on leikkipaikkoja, vuokrattavia merikontteja, vuokrattavia tiipii -telttoja, graafisesti maalattuja istallaatioita, istuskelupenkkejä, kiipeilyseinä, pitkä liitutauluseinä, istuskelualueita ja niin edelleen.

Berges de Seinen länsipäässä sijaitsee mielenkiintoisin elementti, Christophe Chobletin suunnittelema kelluva puutarha. Alue koostuu viidestä kytketystä lautasta, jotka on kiinnitetty joen pohjaan. Puutarhoissa on riippumattoja, aurinkotuoleja, satunnaisia lasten leikkivälineitä, jopa 60 puuta, laajat istutusalueet ja Tetris-tyylinen betoninen oleskelualue, josta on näkymä joelle.

Berges de Seinen (Kuva: Annu Mustonen)

Berges de Seinen (Kuva: Annu Mustonen)

Kaikki viisi kelluvaa lauttaa edustavat Seinen rantojen varrella sijaitsevia maiseman ominaispiirteitä. Keskimmäinen saari on pääosin kovaa päällystettä. Muut saaret ovat preeriasaari, johon on istutettu pitkää ruohoa, omenaviljelysaari, lintujen villi saari sekä naturalistinen saari.

Näiden referenssikohteiden innoittamana tämän hetkinen ajatukseni on suunnitella alueelle:

• laiturirakenteita, jotka mahdollistavat pääsyn veden rajaan ja joihin integroidaan biohiilisuodattimet (sitoo fosforia)
• kelluvat kosteikot, joilla luodaan elinympäristöjä hyönteisille ja esim. viitasammakoille, samalle ne sitovat typpeä vedestä
• kunnostettava kosteikko, joilla luodaan elinympäristöjä hyönteisille ja esim. viitasammakoille, samalle ne sitovat typpeä vedestä, lisäksi vähennetään tulvariskiä
• lahopuutarha, jolla luodaan elinympäristöjä lahottajille, pikkutikalle jne.
• kukkaniitty, jolla luodaan elinympäristöjä pölyttäjähyönteisille ja joka lisää ihmisten luontokosketusta

Lisäksi säilytän työssäni näkökulman vesien puhdistus ravinteita sitomalla. Tavoitteenani on siis vähentää ja ennaltaehkäistä lammen rehevöitymistä (rehevöityminen tarkoittaa typen ja fosforin kertymistä vesistöön ihmistoiminnan seurauksena).  Rehevöitymisen vaikutuksia ovat:

• rantakivien limoittuminen
• levien määrä kasvu ja leväkukinnat
• osa levistä on myrkyllisiä ihmisille ja eläimille, kalakuolemat
• terveyshaittoja ihmisille ja eläimille (ihottuma, eläinten myrkytykset)
• hajuhaitat
• veden värin muuttuminen ja näkösyvyyden pieneneminen
• vesikasvien runsastuminen ja lajiston muuttuminen
• vesilintujen määrän vähentyminen (rehevien järvien ja merenlahtien vesilintukannat ovat lähes puolittuneet reilussa 20 vuodessa)
• suuret ilmaversoiset kasvit hyötyvät ilman hiilidioksidipitoisuuden noususta ja ne voivat syrjäyttää rehevöitymiselle herkkiä lajeja
• lajien yksipuolistuminen
• luonnollisen ekosysteemin muuttuminen

(www.luke.fi/tietoa-luonnovaroista/riista/vesilinnut/ ; www.ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/vaikutukset/-/artikkeli/728e8e9e-685f-4d3f-9245-bf7279c6e7eb/sisavedet.html)

Posted by Annu Mustonen

Totta puhuakseni yllätyin tenttimateriaalista. Valmistauduin tenttiin jännityksellä, sillä minusta tuntui etten tiedä yhtään mitä tuleman pitää. Lueskelin C.J. Westmanin Maaperä ja sen toimita kasvualustana -kirjaa päätä raapien. Mielestäni maaperän toimintaa on tärkeää ymmärtää, mutta kirjan yksityiskohtaisuus hämmensi. Vaihtuvat kationit ja anionit taisivat jäädä minulta sisäistämättä.

Tentin palautteesta opin, että työni tulee olemaan luonnossuunnitelma tai ehdotussuunnitelma, jonka teknisiä ratkaisuja täydennetään tarkemmilla rakennetutkielmilla (piirustuksilla ja selostuksilla), jotka selventävät teknisiä ratkaisuja. Palautteesta kävi ilmi, ettei varsinaisia työpiirustuksia ja -selostuksia tarvitse tehdä.

Luulen tehneeni tentissä pyydetyn rakennustapaselostuksen sisällysluettelon oikein. Tehtävässä pyydetiin kertomaan, missä luvuissa ja miten InfraRYLin ohjeista poiketaan. Mielestäni tämä tehtävän osa oli vaikea enkä osannut ajatella asioita näin pitkälle.

Posted by Annu Mustonen

Yllätyksekseni sain välikritiikissä paljon positiivista palautetta kehitysehdotuksien lisäksi. Kiitos kaikille kommentoijille! Välikritiikki oli minulle kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus. Sain positiivistä palautetta työn selkeydestä ja loogisuudesta. Muiden töihin perehtyessäni huomasin mitä kaikkea olisinkaan voinut tehdä omassa esityksessäni paremmin! Sain uusia näkökulmia mm. veden laadun parantamiseen (ilmastus). Sain ideoita myös työn taittoon ja rakenteeseen. Harmittelin, kuinka minun olisi ehkä kannattanut koostaa jo tietoa biohiilestä, aiheesta, johon olen käyttänyt jo todella paljon aikaa.

Sain tällä viikolla myös lisätietoja Vantaan kaupungilta Lammaslammen alueesta. Uutena tietona tuli, että alueen ongelmana on tulviminen. Minun täytyy perehtyä tähän ongelmaan lisää ja miettiä, voisinko käsitellä myös sitä työssäni.

Asioita, joihin perehdyn / kehitän työssäni:

• Lammaslammen tulvaongelmaan perehtyminen, etsi Vantaan tulvaohjelma tms.
• Minkälaista kuormitusta eri lähteistä pieneen lampeen tulee ja miten se todennäköisesti vaikuttaa lammen ekologiaan?
• Tee yksi kartta, josta hahmottaa mistä vesi tulee alueelle ja mihin se valuu sekä esitte yleisesti maankäyttötyypit.  Mitkä maankäyttötyypit kuormittavat eniten vesistöä ja mihin toimenpiteisiin kannattaa keskittyä?
• Alueen kehittämisen pääarvon esiin tuonti, ja mikä se on? Ekosysteemipalvelujen lisääminen?
• Tutki, löytyykö invasiivisia kasveja
• Avaa työssä miksi valitsin juuri tämän kohteen
• Kuinka luonto voi paremmin veden laadun parantumisen jälkeen?
• Biohiilisuodattimet hulevesien tuloputkiin, miten toteutetaan? Miten ja kuinka tiheästi niitä pitää huoltaa?
• Referenssikohteiden etsiminen! (Tikkurilan jokiranta, Kuusijärven laiturin suodatin)
• Perustele, miksi valituilla (kolmella) toimenpiteellä voidaan eniten vaikuttaa lammen tilaan?
• Historiakatsaus?
• Tavoitteisiin myös lammen virkistyskäyttömahdollisuudet ja sitä kautta ihmisen hyvinvointi?
• Millaista maisema-arkkitehtonista lisäarvoa esimerkiksi uudet biohiilisuodatin-laiturirakenteet voisivat lammelle tuoda?
• Lammen kehittäminen uimarannaksi? Mitä kaikkea se vaatii?
• Kelluvien kosteikoiden käyttö?

Posted by Annu Mustonen

Työn kohdealueeksi olen valinnut Vantaalla sijaitsevan Lammaslammen ja aion työssäni keskittyä veden laadun parantamiseen. Välikritiikkiin valmistautuessani sain apua ohjauksista.

Pyysin ja sain Vantaan kaupungilta paljon hyödyllistä aineistoa alueesta. Olen tutustunut nyt Vantaan kaupungin hulevesiohjelmaan, Lammaslammen maisemaselvitykseen ja muun muassa lammen linnustoon ja luontoarvoihin. Ilmeni, että lammessa viihtyy viitasammakoita ja siellä pesii useita eri lintulajeja. Haluan ottaa nämä seikat huomioon työssäni.

Työni tavoitteena on “lisätä alueelle luontoa”. Alueella on jo paljon luontoa, mutta ajattelin että tilannetta voi aina parantaa. Haluan lähestyä suunnittelukysymystäni niin eläinten, kasvien kuin lintujenkin kannalta. Puhdistamalla lampeen valuvia vesiä (mm. palstaviljelyalueelta) parannan luonnon tilaa. Myös visuaalisuudella on merkitystä. Ihmisen hyvinvointi lisääntyy luonnossa ja luontoa jäljittelevissä ympäristöissä. Pidän tärkeänä että rakennetun ympäristön huutomerkit, kuten putkenpäät maisemoidaan ympäristöön. Haluaisin lisätä alueelle luontoa myös kukkaniittyjä perustamalla. Ne loisivat hyviä elinolosuhteita hyönteisille. Kukkaniityt houkuttelisivat ihmisiä poimimaan kukkia ja saamaan tällä tavalla luontokosketuksen. Kukkaniittyjen esteettiset vaikutukset ovat myös merkittäviä.

Olen työstänyt välikritiikkiin esityksen, jonka sisältö on seuraavaa:

■SIJAINTI

■KOHTEEN ESITTELY

■ANALYYSIT

■TYÖN TAVOITE

■STRATEGIA

■KONSEPTI

■TYÖN ALUSTAVA SISÄLTÖ

■LÄHTEITÄ

Posted by Annu Mustonen

Tein ensimmäisen maastokäyntini suunnittelualueelle Lammaslammelle hyisenä keskiviikkoaamupäivänä. Oli pakkasta ja lampi näytti olevan jäässä. Ajattelin kiertää lammen ja tutkailla ja kuvailla ympäristöä. Yllätyin, kuinka lähellä asutus oli lammen pohjoispuolella, mutta onnekseni huomasin että muuten lammen ympäristö oli enemmän ja vähemmän puistoaluetta. Vaikka lampi on suhteellisen pieni, ymmärrän hyvin sen moninaisen arvon. Lampi ympäristöineen näyttäytyi luonnonmukaiselta keitaalta tiiviisti rakennetun ympäristön keskellä.

Lammen reunaa kulkeva polku/tie oli kivituhkapintainen. Havaitsin ympäristössä ränsistyneitä laitureita, vinksallaan olevia roska-astioita ja eriparisia kalusteita. Polun varrella oli jopa kolmenlaisia valaisimia.

Lammen kaakkoiskulmasta lähtee yksi iso isohko laskuoja, joka kiertää (osin putkitettuna) Variston ja Askiston kautta Pitkäjärveen.

Laskuoja.

Laskuoja.

Lampeen virtaa useita tulo-ojia ja pienempiä puroja. Niiden putkenpäät eivät olleet esteettisesti kovin kauniisti maastoutettuja.

Lammen ympäristöstä löytyi myös puistometsää, leikattuja nurmialueita, kosteikkoja, rantaan kulkevat ränsistyneet pitkospuut, lammen ilmastimen tekniikkaa ja voimalinja ja palstaviljelyalue.

Pitkospuut.

Nurmialue.

Tekniikkaa.

Voimalinja.

Kaiken kaikkiaan maastokäyntini oli hyödyllinen. Sain hyvän kokonaiskäsityksen alueesta ja sen luonteesta. Sain paljon ideoita miten muuten voisin “lisätä luontoa” alueelle veden puhdistamisen lisäksi. Ongelmaksi taitaa tulla se, että työ paisuu helposti liian laajaksi, joten täytynee pohtia asiaa. Seuraavaksi paneudun kuitenkin työssäni aineiston ja tiedon keräämiseen.

Posted by Annu Mustonen

Harjoitustyön kohdealueen valinta osoittautui hankalaksi. Lähtökohtanani on luonnonvesistön puhdistaminen biohiilisuodattimella. Ajattelin kohteeksi alun perin uimarantaa. Tällaisissa paikoissa (tarpeeksi) puhdas vesi on edellytys uimarantatoiminnan takia. Biohiilisuodattimilla voitaisiin saada pitkäikäistä hyötyä ja sillä voitaisiin ennaltaehkäistä tulevia ongelmia.

Sain palautetta että uimaranta ja biohiilisuodattimet eivät ole paras idea, joten jalostin ajatusta. Aloin etsiä pienempää lampea tai järveä, jotta veden laatuun pystyisi oikeasti vaikuttamaan (suunnittelemillani toimenpiteillä). Harkitsin suunnittelukohteeksi Helsingin Jakomäen ja Vantaan Vaaralan alueella olevia hiekkakuoppia. Alue olisi ollut ihanteellinen kokonsa puolesta, mutta huomasin, että se on pohjavesialuetta ja hulevesiä ei juuri ole.

Sain ohjauksesta hyvää apua. Seuraavaksi pohdin kohteeksi Espoossa sijaitsevaa Matalajärveä ja Vantaalla sijaitsevaa Lammaslampea. Matalajärvi on hyvin rehevöitynyt ja nimensä mukaisesti matala järvi pohjois-Espoossa. Sen toisella laidalla on golf-kenttä, ja luulenpa että järven rehevöityminen johtuu ainakin osittain siitä.  Lammaslampi sijaitsee urbaanissa ympäristössä kerrostalovaltaisen asutusalueen keskellä ja se on hyvin tärkeä lähivirkistyskohde. Päädyin valitsemaan kohteekseni Lammaslammen, sillä se on alaltaan sopivan pieni ja se soveltuu näin olle paremmin harjoitustyöni kohteeksi.

Posted by Annu Mustonen