Kurssi on päättymässä, ja on aika summata ajatuksia. Kurssin aihe oli lähtökohtaisesti erittäin mielenkiintoinen ja haastava. Se, mihin lopulta päädyin suunnittelutyöni kanssa, ei kenties ollutkaan aivan sitä, mitä alussa ajattelin. Jälkikäteen ajatellen tuntuu, että prosessiani vaivasi alusta saakka johdonmukaisuuden puute, jonka vuoksi lopputuloksesta muodostui hybridi, jossa luonteeltaan erilaisten ratkaisujen yhdistäminen tuntui lopulta ainakin itselleni hieman päälleliimatulta. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut järkevää keskittyä kunnolla yhden teeman ympärille syväsukeltaen tutkimaan juuri sitä. Jäntevämpi huomion suuntaaminen ja kokonaisvaltaisempi ote jäi nyt hieman puolitiehen.
Oma vaikutuksensa oli myös suunnittelualueella ja ryhmätyömme toteutusmuodolla. Päätimme jo varhaisessa vaiheessa, että ryhmän jäsenet laativat omat suunnitelmakokonaisuutensa itsenäisesti. Laajempaa aluetta käsittelevän kokonaisuuden koordinointi muodostui näin ollen hieman hankalaksi. Päädyimme lopulta ratkaisuun, jossa vain lähtötietojen kartoitus oli yhteistä osuutta, ja käytännössä suunnittelutyöt rakentuivat siitä eteenpäin melko itsenäisesti. Ryhmätyötä olisi voinut lähestyä myös siten, että olisimme luoneet selkeät suunnitteluperiaatteet, joita jokainen ryhmäläinen olisi sitten hyödyntänyt työssään. Tällainen lähestysmistapa olisi voinut tuottaa johdonmukaisemmin kokonaisuudeksi hahmottuvan lopputuloksen. Tuntui kuitenkin, että aiheisiin perehtyminen vei niin paljon aikaa, että tällaiselle koordinoivalle työlle ei juuri jäänyt sijaa. Todeksi hahmottui näin arvostelutilaisuudessa todettu seikka, että viiden hengen ryhmätyössä työmäärä saattaa todellisuudessa pikemminkin viisinkertaistua kuin vähetä. Kaiken kaikkiaan tärkeä oppi.
Työmäärä kasvoi odotetusti kurssin loppupuolella. Työtä tuli kuitenkin ennakoitua enemmän, sillä teknisten ratkaisujen vaatima tiedonhaku oli odotettua haastavampaa. Samoin suunnitelman lopullinen muotoutuminen otti aikansa. Näin ollen alun perin kaavailemani 10 opintopisteen suoritus venähti, ja laajuudeksi tuli 12 opintopistettä.
Ajatuksia esittely- ja arvostelutilaisuuksista
Kurssitöiden esittelytilaisuus oli erittäin mielenkiintoinen, ja tulokulmia aiheeseen oli löydetty runsaasti. Kokeilevista ja utopistisista visioista (mm. Anun upea Hylkypuisto) liikuttiin luonnonmukaisten ohitusuomien kautta golf-kentän vesiesteen suunnitteluun. Laidasta laitaan siis. Anun työn ohella ihastelin erityisesti Ronjan Kalojen vaellus -työn ammattimaista otetta ja erittäin hallittua visuaalista ilmettä. Olikin kiitollinen tehtävä arvioida juuri tätä työtä – visuaalisesti äärimmäisen koherentti kokonaisuus pakotti etsimällä etsimään epäloogisuuksia ja mahdollisia kömmähdyksiä, mutta haastavaa tämä kyllä oli!
Töiden laajasta kirjosta eniten edukseen erottuivat juuri hallitusti esille laitetut kokonaisuudet – töiden esittelyssä tärkeää onkin esityksille varatun rajallisen ajan käyttäminen mahdollisimman tehokkaasti, ja tässä mielessä sopiva yksinkertaistava esitystapa nousee tärkeäksi. Tuntuu, että tästä aiheesta itselläkin riittää ikuisesti opittavaa, vaikka aina yritän ajatellakin esityksen mahdollisimman helppotajuiseksi ja selkeäksi.
Viikkoa myöhemmin järjestetyssä arvostelutilaisuudessa oli mielestäni kannustava ja hyvä ilmapiiri, jossa painottui useammassakin puheenvuorossa suunnittelutehtävän mielekkyyden kannalta tärkeä oman intuition seuraaminen. Mielestäni kurssin päättäminen tällaiseen hengeltään kannustavaan tilaisuuteen oli oiva päätös lukukaudelle.
Töistä esitetyt opiskelijapalautteet olivat huolellisesti laadittuja, vaikka ymmärrettävästi opiskelijoiden tietotaso ei vastaakaan alalla pitkään toimineita konkareita. Tämän vuoksi opettajien palaute oli myös ensiarvoisen tärkeää, ja esiin nousi monia keskeisiä huomioita. Suunnitelmapiirustusten lukeminen ja etenkinen niiden hahmottaminen kolmiulotteiseen todellisuuteen ankkuroituvina kokonaisuuksina on taito, joka kehittyy ja kypsyy ainakin itselläni hitaasti. Mittakaavan likimääräinen tulkinta vielä onnistuu, mutta erilaisten rakenteiden osalta on välillä haastavaa sanoa, mikä on sopivaa ja mikä kömpelöä. Opettajien palautteet auttoivatkin osaltaan hahottamaan suunnitelmapiirustuksista niitä osa-alueita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Piirustusten selkeys ja luettavuus on myös seikka, jolla on paljon merkitystä kokonaisuuden arvioinnin kannalta.
Tiedon hankinta ja erityisosaamisen hyödyntäminen
Kuten todettua, suunnittelutyöni edellytti tiedonhankinnan taitojen venyttämistä äärimilleen. Yritykset selvittää suunnittelemani kaltaisen vesiaiheen teknisiä yksityiskohtia osoittautuivat hankaliksi, kun julkisesti saatavilla olleita rakennepiirustuksia löytyi vain niukasti. Osa materiaalista oli ranskaksi, osa yksityiskohdista taas selvisi vain lataamalla laitevalmistajien kotisivuilta saatavia esitemateriaaleja. Yhtä kaikki, pääpiirteet sain selville, ja tiedonhankintataitoni varmasti kehittyivät. Helppoa ei ollut.
Erityisasiantuntemus on ehdottomasti sellainen resurssi, jota teknisesti toimivan vesiaiheen suunnittelu vaatii. Vesiteknisten ratkaisujen tarkka suunnittelu ei maisema-arkkitehdiltä noin vain käykään, vaan erityisosaamista on hyödynnettävä. Tämä kävi harjoitustyötä tehdessä ilmeiseksi. Sama pätee tietysti muihinkin vastaaviin spesialiteettia edellyttäviin suunnittelun osa-alueiseiin – maisema-arkkitehti voi koordinoida kokonaisuutta ja antaa sille hahmon, mutta taustalla vaikuttavan teknisen prosessin toteutus vaatii usein erityisosaamista ja vähintäänkin konsultaatiota.
Hukkuneita intentioita
Eräässä ohjauksessa kuulin mielenkiintoisen ajatuksen siitä, miten suunnittelutyö alkaa edetä ”kuin itsestään” tekijän innostuessa tehtävästään. Luulen, että en itse oikein tämän työn kanssa päässyt sellaiseen vaiheeseen, että työ olisi alkanut kantaa itseään kunnolla. Osasyyksi tähän näkisin valitsemani, hieman hankalaksi osoittautuneen suunnittelukohteen, joka oli nykyolemuksessaan ehkä liiaksikin nk. ”tyhjä taulu” – eikä niinkään kaupunkitila, johon olisi voinut suoraan tuoda jonkin teknisen tai taiteellisen intervention.
Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: jälkikäteen pohtien olisi ollut itselleni luontaisempaa päätyä puhtaammin taiteelliseen ilmaisuun, jossa olisi menty konsepti edellä, teknisten ratkaisujen seuratessa tarkkarajaista visiota. Nyt teknisten järjestelmien suunnittelu vei melkolailla terää varsinaiselta visiolta, joka kuitenkin taustalla oli olemassa.
Toinen asia, joka itseäni jäi vaivaamaan, on se, että suunnitelmassa esittämäni kaltainen vesipeilipintainen aukio saattaa helposti johtaa mielikuvaan huikentelevaisesta Dubai-arkkitehtuurista, jossa pilvenpiirtäjien väliin piirretään spektaakkelimainen turhamaisuuden keidas vailla sen suurempia taiteellisia päämääriä. Tällöin asiaan kuuluisi myös monivärinen, levoton ja kaoottinen led-valojen sirkus. Lämpimämmän ilmaston maissa tämänkaltaiset kohteet tarjoavat toki tuntuviakin virkistysmahdollisuuksia, mutta olisin kuitenkin ehkä lopulta halunnut viestiä selkeämmin ehdottamani intervention maisemallista funktiota: ajatusta peilata ympäristöä määritellyn syklin mukaisesti ja suhteellisen eleettömästi. Intentiot jäivät nyt hieman hämäriksi, kenties juuri tekniseen suunnitteluun panostamisen vuoksi.
Suunnitteluvaiheessa mielessäni olivat erilaisia tilallisia sommitelmia, kuten pergolamainen käytävä, joka olisi kulkenut vesiaiheen lävitse. Jonkinlaisena inspiraationa ajatuksille tässä vaiheessa olivat Tadao Andon Veden kirkko ja miksipä ei muutkin hänen suunnittelemansa kohteet, joissa vedellä on roolia. Työn kanssa vain kävi niin, että teknisten yksityiskohtien miettiminen vei terää taiteelliselta visiolta, ja tältä osin en osaa olla kovin tyytyväinen lopputulokseen. Prosessi kuitenkin opetti aivan valtavasti paitsi käytännön asioista, myös siitä, kuinka tärkeää on tunnistaa ajoissa se, onko menossa oikeaan suuntaan.
Tadao Ando, Veden kirkko (1988, kuvalähde: https://www.metalocus.es/en/news/nature-image-transcendent-church-water-tadao-ando)
Määrätynlainen itseluottamus on harjoitustöiden laatimisessa osoittautunut tärkeäksi. Itseluottamus muodostuu kokemukseni mukaan osittain aiempien onnistumisten pohjalta, mutta myös sen kautta, onko onnistunut löytämään oikeasti itseä innostavan tulokulman kulloiseenkin tehtävään. Mikäli työ jää itsellekin vieraaksi, on sen loppuun saattaminen työn ja tuskan takana.
Se, mikä omassa työssäni meni mielestäni pieleen, oli se, että etäännyin liiaksi itselleni luontaisista tavoista käsitellä ympäristöä. Jos voisin valita uudelleen, tekisin suunnittelutyöni johonkin valmiiksi rajatumpaan tilaan, jossa taustakankaana toimisi kerrostuneesti rakentunut kaupunkiympäristö.
Matkamuistoja
Ajatukseni vievät taannoiseen opiskelukaupunkiini Dubliniin, jossa suoritin työharjoittelujakson kaupungin maisemasuunnitteluyksikössä. Päivittäinen työmatkani kulki kaupungin ytimeksi luettavan Temple Bar -alueen halki. Dublin on rosoinen kaupunki, jossa aivan ydinkeskustassa on autioita taloja, joiden ikkunoista saattaa nähdä puiden kurottelevan kohti taivasta. Kaupunki on kauneimmillaan sateella. Dublinissa ei tunnuta pestävän katuja, mutta sateella kiiltävät betonilaatat saavat säihkyvän ilmeen. Lähes maagisesti, sateen armosta, katoavat katupinnoilta viikonloppuiltojen jäljet, vain ilmestyäkseeen takaisin kuivumisprosessin jälkeen. Tässä maisemassa keskellä Temple Baria sijaitsee betonilaattaseinään kaiverrettu muraali, jonka on suunnitellut taiteilija Grace Weir. Tähtikuvioita ja laivoja esittävä pinta tuo paikkaan annoksen huoliteltua kauneutta, joka on täysin kotonaan eri-ikäisten rakennusten kohtaamispisteessä. En edes tiennyt, mistä teoksessa on kyse, ennen kuin tätä kirjoitusta varten päätin ottaa selvää. Inhimillinen kädenjälki betonissa ei kaipaa sen suurempia selityksiä – asiat ovat vain koettavissa. Teosta reunustaa likainen betonipenkki; oma tekstuurinsa silläkin.
Kun peilaan tätä ympäristökokemusta suunnittelutyöhöni, huomaan heti lähestyneeni veden teemaa liian ongelmakeskeisesti, vaikka vahvuuteni on kenties toisaalla. Vedenkäsittelyjärjestelmien suunnittelu ainakin tuntui syövän voimia ympäristötaiteellisemmalta näkökulmalta, joka jäi hieman harmittamaan. Maisema-arkkitehdin työkenttä, jossa täytyy yhteensovittaa valtava määrä erilaisia intressejä, on totisesti haastava.
The artwork depicts a longboat, and has been described as having the appearance of a map, atlas or chart, in keeping with the nautical theme. Conversely, the square tiles creating a grid-like backdrop, and the word ‘Pegasus’ inscribed into the concrete, both seem suggestive of a skyward glancing perspective, associated with astrology and constellations of the northern sky.
